Istuin kannettavani eteen, selasin hetken nettiä kunnes aloin miettimään. Jos katson elämääni 10 vuotta taaksepäin… muistellen ajatuksiani ja tuntemuksiani… huomaan että oikein mikään ei ole muuttunut. Onko se hyvä vai huono asia, niin sitä en tiedä… tiedän kuitenkin sen, että samojen asioiden toistaminen saa itseni turtumaan ja elämässä on kuitenkin lopulta aika rajallinen variaatioiden määrä. Tälläinen turtuminen saa aikaiseksi erilaisten ratkaisujen läpikäyntiä, joista yksi saattaisi olla seuraavanlainen.
Ihmisen elämä alkaa siitä, kun kaksi ihmistä enemmän, tai vähemmän päättävät hankkia lapsen. Tämä päätös perustuu täysin itsekkäisiin haluihin. Olkoon sitten kyseessä halu harrastaa seksiä, halu jatkaa sukua, tai kumpaakin. Lapsi itse ei siis voi syntymäänsä vaikuttaa.
Tuo lapsi kasvatetaan ulkoisten tahojen arvojen perusteella ja lopulta hänelle annetaan näennäinen vapaus tehdä elämällään mitä tahansa haluaakin. Näihin "vapaisiin" valintoihin kuitenkin vaikuttaa kasvatus ja lukemattomat ulkoiset tahot, mitkä takaavat huomattavasti rajatun elämän (vaikka yleisesti aivopestäänkin käsityksellä, että kaikki on mahdollista kunhan vain yrittää tarpeeksi).
Ihmisen elämä päättyy siihen, kun vanhuuden raiskaama ruumis ei jaksa enää, tai mahdollisesti jonkin ulkoisen tahon puolesta. Olkoon tuo taho sitten mikä tahansa. Tässäkään tapauksessa tuo "lapsi" ei omista minkäänlaista vaikutusvaltaa. Kuolema tulee… piste.
Tästä sitten päästäänkin tuohon itse ratkaisuun, eli itsemurhaan. Yleinen käsityshän on, että itsemurha on itsekkään ihmisen tapa ratkaista ongelmansa… mutta onko asia lopulta niin? Kuten arvattavaa, niin itse näen asian hieman erilailla. Ihmisellä mikään vietti ei ole niin suuri, kuin pysyä hengissä… joten oman henkensä ottaja voittaa tämän suurimman vietin. Myös tuo itsekkyys on hyvin… mustavalkoinen käsite tässä. Kuitenkin kuten tuossa aiemmin selitin, niin oman käden kautta tapahtuva kuoleminen on melkeinpä ainoa teko, mihin pystyy todella itse vaikuttamaan. Ne ihmiset, jotka jäävät kaipaamaan oman henkensä ottanutta ja manaavat kuinka itsekäs tuo henkilö on ollut… niin ovatko he miettineet, että yhtä itsekästä on sanoa noin? Itse kuolema on kuitenkin ollut jo syntymästä lähtien tiedossa… ajankohta ainoastaan ei.