Näin taas monen monta unta, mut yks on sellanen jonka voisin jopa jakaa.
Oli siis talvi-ilta, pimeetä, satoi lunta. Minä ja Julle käveltiin tuolla sen yhen metän vieressä (latomettä), kävelytiellä, kun yhtäkkiä joku juoksee meijän ohi ja tuuppasee mua. Meijän ohi juoksee PUU. Sit katon kun se puu juoksee sinne mettään. Sillä oli ilkikuriset kasvot.
No sitten, en tiedä miks, mutta oon sitä mieltä ettei me voidakaan nyt mennä sitä metsätietä, kun se puu juoksi sinne. Jullen mielestä me voitais IHAN HYVIN mennä sieltä. Mutta mä pidän pääni, ja me lähetään rämpimään sitä kävelytietä eteenpäin sen metän ohi. Se on vaivalloista, koska lunta onkin nyt kinoksittain. Sit meijän pitääkin päästä karkuun, ja loppujen lopuks meijän pitää käsin ja jaloin KIIVETÄ se yks mäki ylös. Se on ihan jäinen, ja mun pitää ottaa jostain kannoista ja oksista kiinni että pääsen ylös. Öö ja sit kun me ollaan päästy ylös, ollaankin turvassa ja uni vaihtuu.