Luulin aina että taivas on valkoinen ja täynnä pieniä höttiiäisiä joilla on siivet. Erehdyin pahasti! Minua viisaammat valaisivat ajatuksiani ja kertoivat, että kesäloma on ihmisen oma taivas. Onnen autuus jonne maailman murheet ei yletä.
Taivaani on hikinen, köyhä ja odottava.
Taivaassa on hyvä olla, joten vain oma outouteni estää minua nauttimasta 30 asteen helteestä täysin rinnoin. Paikallaan makaaminen hiki valuen ei ole ollut oma käsitykseni onnellisesta vapaa-ajasta, mutta vähämpä minä tiedän.
Kaikki ne paikat jonne haluaisin mennä, vaativat valuuttaa. Minulla ei sitä ole, joten olen kai onnekas. Muuten voisin joutua pois omasta paratiisistani. Ja tavata ihmisiä. Nyt kun joudun odottamaan, että kaikki oleelliset pääsevät töistä.
Olen minä nirso.