...hän koskee sun niskaa, ja hymyilee, mä en kestäisi olla, mitä mä teen?...
Mä selvisin, vaikkakin sekin sattui...mä en voi sanoa mitään koska mä ansaitsin sen, mut se koskee,se koskee kovasti ja mä haluisinkin ehkä tietää enemmän, mutta parempi että mietin omassa päässäni tän asian selväksi...mä rakastan sua ja loukkasin ja mä tiedän että susta tuntuu vähintään samalta kun musta...mutta niinkun on sanottu..."kaikki se kestää kaikki se kärsii..."en halua ikinä luovuttaa, mä rakastan liikaa ja mä tiedän että säkin rakastat...siksi mä en halua ottaa täst mitää ongelmaa itselleni vaan mä haluun unohtaa tän kaiken jatkaa elämää...yhdessä...rakastaa...tulla rakastetuksi...kai me onnistutaan siinä?
..ilman sua, ei ole mua, ei ollenkaan..!!!