Olen tullut siihen tulokseen että juhannus on lempijuhlani.
Vietetään juhannusta perinteisesti ystävien kanssa vanhempieni kesämökillä Lohjanjärvellä. Paikan nimi on Rajakari, löytyy kartalta. Kolme päivää saa saunoa, grillata, uida, pelata lautapelejä kynttilänvalossa, haistella nuotion tuoksua ja kuunnella laineiden liplatusta sekä lintujen ääniä. Jos oikein riehaantuu, niin tuleepi kyhättyä oikein ehta vasta.
Tänä vuonna porukka on pieni mutta tiivis. Se on hyvä, joskus on parasta vain rentoutua kaikessa rauhassa ja fiilistellä.
Ollaan oltu kuluneella viikolla siistimässä paikkoja siellä. Tullessamme se näytti lähinnä rakennustyömaalta, koska siellä on tehty vähän uudistuksia: muutama puu on kaadettu (nyyh) ja uusi pintamaa sekä nurmikko laitettu. Pienehkö tulva vei sitten mennessään maan ja nurmikonsiemenet, sekä uhkasi kastella mökkien lattiat. Kauko (isäni) on riehunut kuin heikkopäinen korjatessaan vahinkoja.
Nyt on siivottu, tehty puita, istutettu lisää nurmikkoa. Mökkejä on nostettu parikymmentä senttiä ylös. Ehkä ne kestävät vielä muutaman vuoden. Kauko uhkaili että se saa sitten olla vävypoika joka rakentaa uuden mökin tuonne... Saas nähdä. Eiköhän me yhdessä se tupanen rakenneta. ;)
Minulla oli kuusituumainen naula päässä pari päivää. Unohdin nutturalaitteet ja hiuslenkit kotiin, joten piti kyhätä upea ja keikkuva nutturasykerö pään päälle ja lyödä siitä naula läpi. Pysyihän se, mutta Marja (äitee) sanoi että ei ehkä sopisi pysyväksi tyylimuutokseksi.