IRC-Galleria

Huomenna helsinkiin esittelemään irokeesiä hesalaisille viikonlopuks:D

I'm sorry dudes, but i will come to be last mohican. You can see it to my hear style..

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Älä loihe mulle lausumaan
kauniita sanoja
älä saatana tule antamaan
mitään vitun tukea

Nyt vaa vituttaa, ei vois paljoa muuta sanoa.. Mut sentäs oon saanu kutsun taidon sm-kisoihin:D pitäis harjotella hokeita kisoihin, mut mites harjottelee ku harkoissa ei vaa harjotella.. ja sit ku tekee yksin nii ei siitä tuu mitää, ku tekee kaikki virheetki..

Täl viikolon ollu joka aamu ja ilta maha kipeenä, enkä tiiä mikä on ollu. Mut nyt on onneks alkanu helpottaa:)

Tänääpä aattelin mennä potkii palloa tohon kisapuistoo ja rääkkää reisiä viel lisää, ku tiistain jälkee mul on ollu reidet ja kädet kipeenä. Mut tänää ne on viel enemmän sen jälkee ku käyn potkimas palloa ja illal on harkat:D

Tuntuu ettei jaksaisi enää millää eteenpäin, kaikki alkaa painaa päälle ja linkussa aamuisin ja päivällä alkaa ahistaa. Mistää ei saa kiitosta ja mikään ei oo oikein, kukaa ei välitä mistä puhun. Tahdon pois TÄÄLTÄ! Päivä päivältä tuntuu et mun sisällä olis jotain ja se paisuisi koko ajan mutta sitä ei saa pois, vaikka kuinka tekis mieli purkaa huutamalla. Mutta samaan aikaan tuntuu sisäisesti että jokin puuttuisi (varmaan sydän).

Lainaamalla ja muokkaamalla Mokoma: uni saa tulla: "Mä en tahdo herätä, en tahdo silmää umminstaa. En nousta vähään aikaan. Kun uni tulla saa se saa viedä mut mukanaan. en tahdo palata takaisin tähän maailmaan. Minä muistella en tahdo eilistä, enkä huomistakaan murehdi. Uni tulla saa se saa viedä mut mukanaan, en palaa tähän maailmaan."

Punaiset posket syksy yö, siniset silmät kaiken lyö. Raikas muistoon satehen, tumma pivisen ukkosen, maahan sortuvan kevään, kesään kuumaan huumaan. Muistan vielä mä suudelman, naurun onnesta kertovan, lempeän tuulen ja herkän hiljaisuuden, huulillasi hehkuu kesän muistot. Saanhan vielä mä suukkosen, unhoita sua koskaan en, mulle annoit sä lemmen ja kesään kuumaan huumaan. Vienyt syksy on kukkasen, mennyt aika on lämpöinen. Huominen kukkaset uudet jälleen tuonee?

Nostan murtuneen sydämmeni maasta. Löydän itseni surun luonta. Teinkö jotain väärin, teinkö jotain oikein, jokainen asia oli liian hyvää ollakseen totta. Tuhannet tähdet taivaalle syttyvät ja toivoisin niiden vievän suruni pois, niin vaikeaa on unohtaa asioita rakkaita jotai kaikki ei usko mulla olevan. En usko löytäväni rakkautta koskaan. Liikaa kipuu, liikaa suruu, kuka rakkaudesta puhuu?, miten kaikki muuttaa voisin sen paremmaksi muuttaisin. Olen pahoillani kaikesta väärästä, olen pahoillani kaikesta sanomastani. Mut mitä sil on väliä, mitä se mulle merkitsee. Mitä sil on väliä, mitä mä tarvitsen. Olenko se jonka ympäriltä tuolit viedään. Olenko se jonka nimi mieleen ei jää. Olenko se... se minä olen

Ehkä on vielä pieni toivon hiukkanen jäljellä. Ehkä elämässä on jotain mitä elää, vai onko, en tiedä. Pois haluaisin mennä, kukaan ei löytäisi mua, eikä kukaan kaipaisi mua. Miks elämän pitää olla surua ja murheita täynnä? Elämää haluan jatkaa ja haluan jatkaa sitä sun kanssa, mut onko se mahdollista? Kaikki riippuu nyt susta, että haluatko sä jatkaa mun kanssa? Jos et haluaisi jatkaa, älä turhaan masennu sen takia koska elämä jatkuu kumminki. Jos haluat jatkaa sun pitää tietää rakastatko mua oikeesti. Tulee enemmän ja liikaa kipua sen takia ettet rakastaisi mua. Rakkaus ei koskaan tyrehdy jos vaan voit antaa rakkautta takaisin

Enkeli, sinun kanssasi minä tahtoisin jakaa elämäni. Enkeli, sinun kanssasi minä tahtoisin kaiken loppuun asti. Tulit vastaan kadulla joukossa ihmisten, liikaa nähneet silmäs katsoi ei mistään välittäneet. Mä huomaan että sä pelkäät jonkun taas löytvän, kilpesi halkeena