IRC-Galleria

Tänne nyt kirjoitan ajatukseni kun en oman päiväkirjan avainta löytänyt. Muuten olisin teidät säästänyt vuodatukseltani.

Mutta asiaan, kuinka moni ihminen on tullut ajatelleeksi, että hui kauheaa niitä ennen ajan huveja esim. Roomassa gladiaattori taisteluja?

"Herra isä, nehän on tappanu toisiaan siellä." On ensimmäinen ajatus. Ja ihmiset vain ovat hurranneet sitä enemmän mitä verisempi mittelö. Varmaan aika moni on kauhistellut tätä vanhan ajan huvittelua.

Mutta kuinka moni on tullut samalla ajatelleeksi koko "hupi" käsitettä? Kuinka moni ajattelee mille ihmiset nauravat nykyisin, tai minkälaisista huveista ihmiset pitävät, mille ihmiset hurraavat?

Kun ajattelee ensimmäisiä komedioita/ sirkushuveja tulee mieleen heti ensimmäisenä banaaninkuori lattialla ja piirakka naamalla. Seuraavaksi tuleekin mieleen jo nämä ainaiset ajojahdit joissa nokkela "saalis" päihittää tyhmän "saalistajan" ja pelkällä nokkeluudellaan -ajatella-. Kun ajattelemme esimerkiksi pikatiekiitäjän ja Kelju K Kojootin ainaista kissa hiiri peliä, jossa aina kojootti putoaa jyrkänteeltä tai saa kiven päälleen. Sillekkö ihmiset nauravat?

Palaan näihin gladiaattoreihin, tuttuihin sirkushuveihin colosseumilla. Ihmiset nauttivat katsellessaan teurastusta ja moni nyky ihminen voisi ajatella että se oli epäoikeuden mukaista ja raakaa. Mutta ei se nyt niin kovin pahaa voi olla jos verrataan tämän päivän kauhu- ja toimintaelokuviin. Siellähän tapetaan ihmisiä tuon tuosta. Ainut ero gladiaattoreihin verrattuna on se ettei elokuvissa kukaan oikeasti kuole. Mutta toisaalta onko sillä niin väliä? Silloin ei vielä oltu keksitty kameraakaan elokuvafilmeistä puhumattakaan.

Mikä siinä sitten on niin ihanaa kun katsoo oikein tälläistä raakaa filmiä jossa veri roiskaa ja päät putoilevat. Siinä alunperinkin on ollut jonkin lumo kun näin ajattelee. Onko siinä sitten se, että ajattelee, että onneksi minä en ole tuossa, onneksi minulla menee hiukan paremmin. Vai ovatko ihmiset todella niin raadollisia?

Vai olemmeko me vain niin sensaation himoisia. Nehän ne ovat ne törkyotsikot niissä lehdissäkin jotka aina jaksavat meitä kiinnostaa. Kirkuvat otsikot kuuluttavat kuinka vanhempi tappoi lapsensa ja sitten itsensä, poika kaivoi pikkuveljeltään silmän lusikalla päästä ja Matti Nykänen puukotti jotakuta. Ja sehän myy.

Ei ketään todella kiinnosta lukea että kevään ensi lehdet ovat ilmestyneet Kemissä ja Kanarialla on aurinkoisaa ja perhosia on erityisen paljon tänä keväänä tiedossa. Vai kiinnostaako? Ovatko vain lehdistöt jumahtaneet raiteilleen. Olisiko seuraavaksi aurinkoisten uutisten vuoro?

Joo mutta ajauduin ihan hakoteille asiastani.

Niin mikä on sitten lopulta asia jolle ihmiset nauravat? Mikä todella on huvittavaa? Televisio on pullollaan "kuka on heikoin lenkki?" tyyppisiä sarjoja joiden ainoa tarkoitus on nöyryyttää ihmisiä julkisesti. Onko se oikeasti hauskaa? Vai onko se vain se että olemme onnellisia ettemme ole heidän paikallaan? Vai nautimmeko vain toisten alennustilasta niin paljon?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän aikaa ja vastauksia. Oikein kunnon klisee :)

Mutta antakaa te viisaat minulle niitä vastauksia. Kiitoksia ajastanne.