IRC-Galleria

Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti,
Miten paljon sä haavoitit,
Ja miten kerran toisensa
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä, ettei ole sulla muka muistoo.
Vai pidätsä mua tyhmänä,
Jolla ei oo väliä?
Itsetäänselvyytenä, lasten palapelinä?

Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa,
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan
Saman, jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä
Palaakaan inhimillisyydestä?


Joo, mä tiedän, mitä tunnen,
Mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään, että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda.
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan,

Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana.
Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua.
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.

Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin,
Pokkaa ainakin.