IRC-Galleria

Sukkanauhakäärme kuuluu käärmeiden alalahkoon (Ophimia l. Serpentes) ja Colubridae-heimoon, joka on suurin käärmeiden heimoista. Sukkanauhakäärmeen pohjaväri on tumma: harmaa, musta tai oliivi. Selkäpuoli on tummempi ja siinä on kolme pitkittäisjuovaa, joiden väri saattaa vaihdella keltaisesta punaiseen. Käärmeen vatsa on vaalea, kellertävä tai vihertävä. Lisäksi on lukuisia risteytyksiä ja värimuunnoksia sekä albiinoja yksilöitä. Raitojen välissä voi myös olla punaisia tai mustia pilkkuja. Ulkoiset erot sukupuolten välillä ovat pieniä: parhaiten sukupuolen erottaa kokenut eläinlääkäri sondaamalla. Täysikasvuisen käärmeen pituus on 120-130 cm. Elinikä terraario-oloissa on n.20 vuotta.

Sukkanauhakäärme elää luonnossa Yhdysvalloissa ja Kanadan eteläosissa. Sitä tavataan vesistöjen läheisyydestä, soilta, pihapiiristä ja puistoista. Kotiseuduillaan "sukkis" on niitä yleisimpiä käärmeitä. Luonnossa käärme syö sammakoita, konnia, matoja, salamantereita ja silloin tällöin kalaa ja hiiriä. Sille pitää terraariossakin tarjota monipuolista sapuskaa: kalaa (mieluiten kokonaisina; esim. neulamuikkuja), rasvatonta ja suolatonta lihaa, maksaa, munuaista, sydäntä, broilerinmaksaa, pinkies-hiirenpoikasia (eli vastasyntyneitä), kastematoja, toukkia ja suuria hyönteisiä. Tarjoa lihaa harvoin; madot, hyönteiset ja kala ovat sukkiksen pääasiallinen ravinto. (Muista, ettei Suomen luonnonvaraisia sammakkoeläimiä saa pyydystää ruoaksi !!) Ruokaan on syytä vielä lisätä vitamiineja ja mineraaleja. Ruoki käärme pari, kolme kertaa viikossa ja pidä välillä viikon, kahdenkin taukoja. Aloittelijalle soveltuu sukkanauhaa paremmin käärme, joka syö jyrsijöitä ja saa niistä tarvittavat vitamiinit ja kalsiumit.

Käärme tarvitsee ainakin pituisensa terraarion (mitä suurempi, sitä parempi). Se viihtyy mainiosti myös yksikseen, mutta useampiakin yksilöitä voi pitää samassa terraariossa, jos ne ovat samankokoisia. Samaan terraarioon voi hankkia myös Nerodia- tai Natrix-sukujen käärmeitä. Terraariossa on oltava suuri yhtenäinen vesialue, jonka pinta-ala on noin kolmanneksen koko terraarion pohjapinta-alasta ja jonka syvyydellä ei ole rajoituksia. Sopiva on vaikkapa muoviastia, joka voidaan helposti poistaa pesua varten. Terraarion kuivan alueen pohjamateriaaliksi laitetaan vaikkapa haapahaketta. Kiipeilymahdollisuuksia luodaan puilla, kivillä ja kasveilla (oikeita tai silkkisiä). Terraarioon luodaan myös helposti tarkastettavia piilopaikkoja. Veden lämpötila on n.24oC. Kuivan maan (terraariossa on oltava myös täysin kuiva alue) lämmittelypaikassa lämpötila on n.35oC, muualla terraariossa lämpötilan laskiessa huoneenlämpöä vastaavaksi. Talvella lämpötilan pudotus ja valaistuksen lyhentäminen stimuloi lisääntymiskäyttäytymistä (älä kuitenkaan tee äkkinäisiä lämpötilan muutoksia). UV-säteily on tärkeä D3-vitamiinin synteesin ja luuston kehityksen kannalta .