IRC-Galleria

Meitä varoitettiin etukäteen että pitäkää silmällä sitä mitä päässä tapahtuu kun mennään naimisiin. Jokin napsahtaa, yleensä se on joku niistä lapsuudessa kuvitelluista unelmatodellisuuksista, epärealistisista odotuksista tai järkytys esimerkiksi. Olen siis tarkkaillut itseäni, tämän olen huomannut:

Ajatusmallini on ollut seuraava:

Ennen häitä

"Hmm. Kohta minä menen naimisiin."
"Se päivä tulee olemaan kyl kamala, iso hirviö joka pelottaa. En tahdo, haluan vaan herätä naimisissa."
"Pitäisikö mua jännittää?"
"Miksi mua ei jännitä?"
"Jännittääköhän mua niin paljon että oon lukossa."
"Mitähän kamalaa tapahtuu ko. päivänä, kuitenkin jokin menee pieleen. Pitää valmistautua."
"Mun pitäis harjoitella jotain meditaatiohengityksiä kun stressaan enihau sitte."
"Pyörryn ihan varmaan. En lakkaa pillittämästä."
"Se tulee olemaan katastrofi."
"Onneksi se on vaan yks päivä."
"Saispa ees paljon rahaa lahjaksi."

Häiden aikana

"----!!!!----"
"Ratkeskohan multa jotain selästä, mitä jos mun perse levahtaa just alttarilla?"
"Voi ei nyt ei saa alkaa jännittää. Hengitä."
"Nonni. Nyt se on ohi. Vähänkö outoo."
"Oon naimisissa, ei tunnu erilaiselta."
"Kaikki hymyilee, kauhean mukavaa." :)
"On vähän paha olla."
"Kiva etten ollu ruma tänään."
"Toivottavasti kukaan ei pyydä mua tanssimaan."
"Pelkään vessakäyntiä. Kohta on pakko."
"Kiva päivä. Mikään ei mennyt pieleen."

Häiden jälkeen

"Jaha. Nyt en oo sit enää Helminen. Surullista."
"Joo joo rouva ja ukkomies, tiedetään."
"Väsyttää."
"Ei elämä ole hassumpaa naimisissa." (Jallu totesi tähän että ollaan kesälomalla joten kyllä se siitä muuttuu arkisemmaksi.)
"En jaksa tehdä nimimuutoksia. En jaksa."
"Oon lomalla, en tee."
"Nyt olen naimisissa. Tämmöstäkö se onkin."
"Kylläpä aika kuluu."
"En voi olla jo näin vanha."
"Ei tää kyl niin ihmeellistä ole. Miksiköhän kaikki on niin innoissaan."
"Tuon kanssa mun pitäis elää ikuisuus."
"En ole enää koskaan sinkku. Mulla on aina joku kaveri."
"Mitä jos oon tehny kamalan virheen ja vuosia myöhemmin tulee ero tai kuolema tai vouti tms."
"Mitä jos tosta tuleekin ihan tyhmä enkä pääse siitä helposti eroon."
"Toisaalta en kyl tahtos olla yksin eikä toi mua häiritse niinku muut miehet."
"Toi tykkää musta vaikka olenkin päältä pelkkää makkaraa. Miksiköhän."
"Miksikäs me mentiinkään naimisiin. Oliko siihen joku syy?"
"Millonkohan toi tulee järkiinsä ja tajuaa kenen kanssa se meni naimisiin."
"Kyllä mä ihan mielelläni olen naimisissa, vaikka se ikuisuus pelottaakin."
"Olen kyllä ihmeellisen onnellinen. Kummallista."


Semmosta.
Haastan kaikki menemään naimisiin et saan vertailukohteita.

Tänään sanoin Jallulle et mitä jos inhoaisin konemusaa ja kuuntelisin pelkästään Scandinavian Music Grouppia ja Ari Koivusta ja Anna Abreuta ja PMMP:tä ja olisin et yök en kykene jos on biittiä.
Se sano et sitten se ei olisi mun kanssa ollenkaan.
Totesin että "niin, Ari Koivusen musiikki muuttaa kyllä luonnetta".

KLF:n Dance #1 levyllä on remiksattu It's My Life. LoL.