IRC-Galleria

Näin tänään elämäni kauneimman tähdenlennon. Se oli pitkähäntäinen, joka vivahti hieman punertavan oranssiin sekä sen pää säkenöi kuten ilotulitteet uutena vuotena. Se kiisi pitkään taivaan yli ja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja vaikka hetki kesti vain sekunnin tai alle, se jätti jälkensä minuun.

Ihanaa että on syksy ja taivas loistaa auringon laskiessa, kuitenkin niin että tähdet pääsevät tuikkimaan siniverhossa. Maailmassa on paljon kaikkea kaunista, kunhan jaksaa muistaa pysähtyä ja tuijotella aina toisinaan taivaalle. Sitäpaitsi voit aina yllättyä vaikka asiat olisivatkin jo monta kertaa nähtyjä sekä tylsiä kuin taivas.

Harmi ettei Jallu jakanut tätä kokemusta, se osti itselleen miniläppärin ja räpelsi Linuxia kun tähti lensi. Jotenkin tuntuu että tämä tilanne kaikessa herttaisuudessaan toimii hyvin peilinä tuleville vuosille, kun ollaan tämmöinen pöhkö pariskunta.

Toivottavasti meillä säilyy aina se pöhköys.