Minulla on maailman paras mummu, sori vaan kaikki muut mummut mut toi on huippu.
Olin tuossa viikko sitten postiin sattunut euron kanssa ja näin sellaisen hassuja mummoja -sarjaa olevan postikortin missä ne rempseät mummuhenkilöt istuivat puistonpenkillä syömässä jäätelöä ja tuttuun tapaan nauraa räkättämässä ties mille hauskalle. Tuli mieleen oma mummu ja kuinka minulla ja mummulla on aina ollut sellainen erilainen suhde. Tietenkin äidin kuoltua leimaannuin mummuun vielä lujempaa ja se teki toisaalta elämästä helpompaa, toisaalta vaikeampaa, mutta mummulle kirjoittaminen oli parasta terapiaa mitä lapselle saattaa olla. On kiva kirjoitella kortteja ja kirjeitä, nykyään kun on puhelimet niin ei tule sitä tehtyä.
Siksipä tartuinkin siihen korttiin ja kirjoitin taakse, että "muistakko kun syötiin Oskuja, tässä sinulle pieni Osku-ajatus". Kortti lähti pohjoiseen ja nyt sain vastauksen. Korteissa on se kiva puoli että hymyn saa niin lähettäjä kuin vastaanottajakin.
Niinja ne Oskut olivat siis vanhoja Nami Nami Osku-Oravia jotka ovat siis nykyisiä karamellitoffeetiesmitävanukkaita. Mutta ne olivat meidän molempien lemppari ja koska perheessä oli muita lapsia eikä koskaan saanut mitään vaan yksin, syötiin me aina odotellessa Oskut kun käytiin mattopesulla.
Olen säästänyt ainakin kaikki kirjeet, kortteja on siunaantunut jo hirviä kasa.
On sääli heittää postikortteja pois, mutta ei se ainakaan saa olla esteenä niiden lähettämiselle!
Niin ja hyvää naistenpäivää muillekin naisille!
Pitäkää kaikki äideistä, isoista tai pienistä, huolta.