IRC-Galleria

..kun on laiha, ei ymmärrä lihavia. Kun on lihava, toivoo olevansa laiha. Yksi syy tähän on laihojen kohtelu heitä paksumpiaan kohtaan.

Tuttua on tämä huttu, sisältököyhät ihmiset pönkittävät itsetuntoaan laukomalla toisille kommentteja kuten:
“Siis noi sun laihdutus-kiinteytysjutut kuulostaa just siltä niin kuin lihavilla ihmisillä yleensäkään… Kyllä hävettäis mennä tuon näköisenä naimisiin. Tekisit itselles jotain etkä vaan kirjottelis nettiin hyviä aikomuksia.”

En voi olla miettimättä minkälainen ihminen tämän kommentin takana seisoo.
Ilmeisesti mollaamiseni aiheutti jonkinlaisen orgastisen kokemuksen koska se tuntui olevan niin tärkeä osa hääblogini lukemista.

Jos minulla olisi keino, lihottaisin kyseisen henkilön +40kg ja nauraisin päälle.
Miksiköhän se lihavuus on niin hirvittävä asia nykypäivänä, jos kerran pitäisi ihmisten mielestä tuntea syyllisyyttä siitä että on olemassa? Naurettavaa toimintaa sanoisin. Ihan yhtä fiksua kuin rasismi tai mikä muu tahansa syrjintä.
Väheksymällä et kyllä tee itseäsi yhtään sen viisaammaksi.

Oloni on hämmentynyt, katsoin eilen Gilmoren tyttöjä.

Siinä sarjassa kyllä parasta on se supliikki repliikki, vaikka se höpötys onkin melko adhd. Arvostan ympäristötietoista kahvilanpitäjää.

Mutta silti en vielä näe semmoista "OHMYGOD"-reaktion syytä.
En usko kuitenkaan tuotantokauden katsomisen olevan kovin vaikeaa, vaikka en niitä jaksoja imekään joka solullani sisään. Ehkä se tästä lähtee kun pääsee edespäin tarinassa.

Tuossa taannoin gallupin kuvauksessa kerrottiin luokattoman lukion ongelmasta näin:

"Suomalaisissa lukioissa on vuodesta 1994 lähtien ollut käytössä luokaton järjestelmä. Se ei sido oppilaita vuosiluokkiin, eli lukion voi suorittaa haluamallaan tavalla 2-4 vuodessa vaihtuvissa opetusryhmissä.

Jokelan koulusurmien jälkeen luokattomasta järjestelmästä on kohistu mediassa ja monet ihmiset ovat epäilleet sen olleen osasyynä tapahtuneeseen. Esimerkiksi Jörn Donner on väittänyt, että "luokattomuus estää yhteisöllisyyden syntymistä ja edesauttaa oppilaiden syrjäytymistä" (IS 26.11.2007).

Paluu luokalliseen järjestelmään tarkoittaisi yläasteen kaltaista mallia, jossa oppilaat eivät saa itse valitse kurssejaan. Luokattomuuden etuna on mahdollisuus tarjota oppilaille enemmän yksilöllisiä opintosuunnitelmia ja valinnaisia kursseja. Rehtoreille ja oppilaskunnille vuonna 2005 tehdyn kyselyn mukaan luokattomuus halutaan säilyttää."


Olen ehkä pieni 'simpleton' (siis yksinkertainen) mutta minusta luokaton lukio ja syrjäytyneet nuoret eivät liity toisiinsa kovinkaan paljon. Eikö peruskoulussa sitten ole syrjäytyneitä nuoria? Kuinka luokaton lukio tuottaa haittaa syrjäytyneille?

Itse olen ollut aina erakkoluonne, nauttinut yksinäisistä leikeistä ja kävellyt pitkiä matkoja ihan vaan huvikseen unelmoiden. En ole tuntenut oloani mukavaksi oman ikäisteni kanssa, enkä tuntenut paljonkaan vanhempia ihmisiä. Tulin parhaiten toimeen ihan aikuisten kanssa. Koulu meni aika pitkälti samaan malliin, juttelin ihmisten kanssa kun sattui joku siihen juttelemaan, muuten lorvin kaikki välitunnit, ruokatunnit, hyppytunnit itsekseni pitkin käytäviä.

En edelleenkään tarvitse pahemmin ihmiskontakteja eikä tätä voi laittaa edes "yhyy mun äiti on niinku kuollu"-trauman piikkiin, koska tein samaa jo ennen tragediaa. Eräs koulukaverini halusi leikkiä mun kanssa joka päivä, siellä se hyppi oven takana mutta lopulta jouduin käskemään mummun tai äidin sanomaan etten ole paikalla. Rasittavaa kun ei saa omaa rauhaa.

Luokaton lukio auttaa siinä, kun ihminen on elänyt 9 vuotta elämästään päivittäin koulukiusattuna tai muuten vaan kyllästyneenä saman luokan sisällä, samaa aikataulua, ilman minkäänlaista kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Lukiossa nämä ns. siipeilijät ovat aktivoituneet, myös koulunkäyntinsä suhteen. Tietysti vapaus suo myös haittapuolia syrjäytyneille, joiden sisällä kuuluu avunhuuto. Opettajat eivät tunne oppilaitaan eivätkä näe jos jokin on vikana. Tosin itse olin masentunut niin peruskoulussa kuin lukiossakin, eikä kukaan huomannut mitään.

Ihmiset välittävät toisistaan jos haluavat. Luokattomuus ei kyllä mielestäni vaikuta siihen muuten kuin välittämättä jättäminen helpottuu kun ei tarvitse enää niin kovasti teeskennellä ja kääntää päätä poispäin. Ei luokaton lukio tehnyt Jokelaa, ei huono kasvatus. Ainoastaan huono kohtelu voi saada ihmisen raiteiltaan eikä se liene kenellekään selvää mikä Jokelan alkuunpaneva voima oli ollut. Koulukiusaaminen.

Luokaton systeemi ainakin omalla kohdallani antoi vapautta olla erossa niistä mieltä kiehauttavista ja pelottavista ihmisistä. Sitä en kyllä vaihtaisi ihan heti mihinkään.

Perustin foorumin:

Bipolar
http://bipolar.phpbb.fi/


Ja Spoileri on aktivoitu uudelleen:
http://spoileri.maraia.net

Kannattaa lukea se sivu "mikä on spoileri" jos on uusi ilmiö.

Antti Tuisku liittyi kristilliseen poikabändiin Altar Boyz Finland. Kyseessä on musikaalibändi, josta en kyllä tiedä keikkaako se joskus muulloinkin.
Mut siellä on mun vanha koulukaveri :D

Riihimäki kostaa.


Mitähän muuta mun piti sanoo. Mun kulmakarvat on massiiviset. Angst.


Pitänee ostaa liput tuonne Altar Boyziin. :))

Ajatellaan fiktiivinen tilanne:
Olet jo kolmellakymmenellä ja peruskouluajoista on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Et ole pitänyt enää pahemmin yhteyttä vanhoihin koulututtuihin. Ala-asteelta sinulle on mieleen jäänyt Janne ja yläasteelta Ulla. Huolimatta siitä, että asumme pienellä paikkakunnalla, eivät nämä kaksi ole toisiaan kovin hyvin tunteneet.

Janne ja Ulla tapaavat jossakin. Käydään keskustelu jonka aikana tutustutaan hieman paremmin ja huomataan toisen miellyttävän toista. Viehkeä kiinnostus kasvaa ja alkaa seurustelu. Kuluu aikaa ja pari on tosissaan, mennään kihloihin. Hääpäivä määrätään seuraavan vuoden kesälle. Ei kestä kauaakaan kun pari alkaa odottaa lasta.

Aika hämärää, että kaikkien näiden vuosien aikana nämä kaksi eivät ole päätyneet yhteen. Kuinka monella muulla on vanha tuttavuus kasvanut joksikin suuremmaksi? Arvasitko kuudennella luokalla aloittavasi myöhemmin elämän sen yhden kamalan kanssa?

Ihminen kasvaa ajan saatossa, vaikka sitä on sama ihminen jatkuvasti, on ajoituksella suuri teko monessa asiassa. Elämä ei olisi välttämättä yhtä onnellista jos Janne ja Ulla olisivat ihastuneet jo muutamaa vuotta aikaisemmin.

Jännää kun sitä ajattelee.

Ja ketuttaa siksi, taitaa olla migreeni tulossa kun on näin heikko fiilis. Suonette siis anteeksi jos inisen tänään.

Teenpä siis Hamyn haasteen:

moi

Paljasta mitä kaikkea laukkusi/reppusi kantaa sisällään tällä hetkellä. Kopioi nämä ohjeet blogiisi/päiväkirjaasi vastauksiesi kanssa. Haasta viisi ystävääsi niin saat tietää mitä outoa he raahaavat päivittäin mukanaan..

laukusta löytyy:

* bussikortti
* paperia
* blippo-avaimenperä
* strepsilsejä
* mp3-laitteen usbipiuha
* lounareita
* liikuntaseteleitä
* nenäliinoja
* maksettuja laskuja
* AAA-pattereita
* kyniä
* suklaapatukan kääreitä
* avaimet
* habbo-kalenteri
* nokian käyttöohje
* muistikirja
* lompakko
* diabetesruokavalio-valistuslehtinen
* lisää kyniä
* lisää maksettuja laskuja
* paaaaaljon kuitteja

Aika vähän tavaraa tällä hetkellä. :o

..ehkä se ulkopaikkakuntalaisten loukkaantuminen johtuu siitä, että "lande" sanana saa ihmiset tuntemaan itsensä väheksytyiksi, onhan se nytkin aika pitkälti sitä, että Suomessa on Helsinki, Turku (suomen perse, jota en muuten tajua miksi), lande ja Lappi. Ärsyttää ihan sikana kun ihmiset yleistävät toisia, Kemin sukulaiset ei muuta tee ku hauku ruotsalaisia ja norjalaisia (harrastavat kovasti penkkiurheilua), pohjoisessa inhotaan Helsinkiläisiä ja Helsinkiläisten korviin käy muualta tulleen stereotypinen ajatusmaailma pääkaupungista. Riihimäellä vihattiin Hyvinkääläisiä ja Tervakoski oli nokka pystyssä Puuhamaansa kanssa.

Helsingissä on suuri sanasota käynnissä, paljasjalkaiset hermostuvat sanasta "hesa", joka on luonteva ulkopaikkakuntalaisille. Miksi? Ulkopaikkakuntalainen ei osaa slangia eikä usko saavansa kovin hyvää vastaanottoa jos sitä puhuu noin vain. Helsinki on taas sanana melko pitkä ja luontevasti sana lyhenee suussa "hesaksi". Minusta se on kuitenkin parempi että ulkopaikkakuntalaiset sanoo "hesa" pikemminkin kuin alkaisivat vääntää slangia, sillä slangi on kuitenkin mielestäni arvokas osa tätä kaupunkia ja yksi vahvimmista murteista, eikä sitä pitäisi muuttaa ihan miten tahtoo.

en arvosta sitä, että koko kulttuuriperimäni luokitellaan landeksi.

Ei tartte kommentoida tai ottaa henkilökohtaisesti, halusin tämän vaan pois luonnoltani.
Inhoan sitä kun ei saa olla ylpeä kotikaupungeistaan vaan ihmiset haukkuvat, varsinkin Kemiä haukutaan aika lailla aina. Jos kerran tai kaksi tapaan ihmisen joka pitää Kemistä paikkana, se asuu siellä omasta tahdostaan. Jaksa kuunnella tätä: "kaikki puhuu ihan idiootisti siellä", "siellä asuu vaan pummeja ja vanhuksia", "siellä haisee".

Pieni osa minussa tuntee syyllisyyttä siitä että tunnen ylpeyttä asuessani Helsingissä, koska kierolla tavalla liityn dissaajien riveihin. Lappi olis kyl kiva paikka asua joskus, mutta pelkään ettei rahkeeni riitä. :o Jos muutan sinne sillon kun olen vanha niin aikakin kuluu nopeasti enkä kyllästy niin helposti.

Tuon yhteisön Aspalaista ymmärtää vain toinen aspalainen nimi pitäisi muuttaa.
"Aspalaista ymmärtää vain toinen aspalainen mutta yhteisöön ei liity kukaan"