64/100: Raivon lapsi
Käytöspsykologiasta kiinnostuneena elokuvan hyvyys/huonostekijä menettää merkityksensä kun se voi tarjota jotain mielenkiintoista tietoa käytöksestä ja metodeista sen ohjaamiseen. En ollut aiemmin tietoinen kiinnipitohoidosta kuin ehkä kuullut nimityksen, mutta nyt ymmärrän sen toimintaperiaatteet ja uskon että se varmasti toimii. Ideana on siis hoitaa lasta, joka ei traumaattisista kokemuksista johtuen osaa purkaa raivoaan oikein. Lapsi otetaan syliin ja pidetään kiinni, jonka jälkeen hoidon vetäjä ärsyttää lapsen raivon partaalle ja siitäkin pidemmälle. Kaiken järjen mukaan siis puretaan se tukahdutettu raivo, jota lapsi ei halua kohdata ja näin ollen saadaan lopulta opetettua myös raivon hallintaa. Lisäksi lapsi jolla on uusi tapa purkaa raivoaan, ei enää kohdista sitä muihin kuten vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.
Tässä elokuvassa juonta toimitti tositapahtuma sijoitusperheissä pyörineestä kaksosparista, 7-vuotiaista (tms) tytöstä ja pojasta, jotka oli otettu järkyttävistä oloista systeemiin noin kahden vuoden iässä. Tyttöä oli käytetty hyväksi ja hänet löydettiin lattialta pöydän jalkaan kiinni sidottuna. Myöhemmin tytölle kehittyi vaikeita käytösongelmia, hän pahoinpiteli pikkuveljeään ja asioiden kehittyessä oli valmis jopa tappamaan elokuvassa sen hetkiset adoptiovanhempansa. Tarina osoitti selkeästi, ettei lapsi itse ollut paha, mutta unet ja muunkaltainen ahdistus sai väkivallan esiin.
65/100: WALL-E
Aivan käsittämättömän hyvä elokuva. Lisäpisteitä bonuksien peleistä, jotka on toteutettu aitoon 64-tyyliin.
66/100: The Mist
Stephen Kingin tarina usvasta, jonka sisällä elää joitakin pahansuopia otuksia jotka tykkäävät ihmislihasta. Ehdottoman hieno yksityiskohta, pahisavaruuslonkero töytäisee kameraa pelotellessaan niitä tyhmiä miehiä jotka ei tajua vaan aiheuttavat lisäuhreja. Efetit eivät ole mitenkään ylitsepääsemättömän naurettavia eikä näyttelytyö semmoista Kingin filmatisoinneille tuttua budjetissa 2. tullutta, onneksi efektien teko on nykyään halvempaa niin muillekin puitteille jää rahaa. Olisin tosin keksinyt parempia tapoja peittää lasiovet ja -ikkunat marketissa.
Loppu on loistava, ehdottomasti nousee Kingin kirjojen tulkinnoissa kärkikaartiin, vaikkakin ohjaaja teki saman kuin Kubrick ja jatkoi Kingin alunperin aukinaisemmaksi jättämää lopetusta. Leffa kestää pari tuntia mutta se jaksoi viihdyttää loppuun asti. Olen lopun fani. Loppu <3
..olenhan sentään miettinyt tarinan loppua hiljalleen vuosien mittaan kun se tosiaan jää kirjassa auki ja antaa hyvin miettiä asiaa loputtomiin. Nyt olen saanut rauhan, vieläpä loistavan ja loogisen rauhan.
Tämä leffa ei ole ihanteellisin araknofobikolle. Helkutti, ötökkäkammoinenkin saa jo jotain kivaa pelättävää tästä elokuvasta. ..kuten myös pimeän pelkoiset.
Antidaeofobiaa kärsiville tiedoksi, että jos et näe sumun seassa ankkoja, eivät ankat voi katsella sinua.
EDIT:
08:47 <@hpr> harmi vaan et frankilla oli ns. shoestring budget
08:48 <@Maraia> ai kui
08:48 <@hpr> koska cgi on parhaimmillaankin huippucgitä vuodelta 1992
08:48 <@hpr> mikä vie immersiosta vähän liikaa
08:48 <@Maraia> nii..
08:48 <@Maraia> mut ei se mua haitannu pahemmin
08:48 <@Maraia> huonompiakin on nähty
08:48 <@hpr> mua rassas luvattoman paljon :-)
08:48 <@Maraia> mieti jos toi olis tehty vuonna 92, ei olis ollu budjettia ollenkaan
08:49 <@Maraia> vapaaehtoset näyttelee ja lavasteet on tuotu kotoa
08:49 <@Maraia> kuvaaminen on suoritettu osittain still-kuvina kun filmiin ei ole varaa
08:51 <@hpr> jeh :)
08:52 <@Maraia> suvantokohta jossa rakennetaan juonta, toimitetaan elokuvateatterin väelle väliajalla kirjallisena.