IRC-Galleria

..sleeping.

Olen ollut tuhma ja väännellyt selkääni, särkee. Tänään on tosin uni korvannut ainakin maksimissaan kaksi panacodia, neljä kun saan niitä syödä. On vaan buranat ja panacodit yhdessä saaneet aikaan hemmetinmoisen vatsahaitan. Oli ihan hyvä että sain pidettyä siitä vähän taukoa.

Jalmari teki mun Behnfordsista löytämääni paistokasarilasagnea ja kissa kävi sen vaivihkaa hellalta hyväksymässä juuri ennen kuin ruvettiin syömään. Jos kerran kissalle maistuu niin mullekin.

Nyt vois sitten syödä nelikerroksisen paahtoleipäkinkkujuusto-kerrosvoileipäpläjäyksen. Ehkä.

Kunnon liisteriä putkistoon.

Huomasin juuri että meän paikallinen Pizzataxi on hankkinut paremman tulostimen.

Oikeesti.
Missä kulkee nörtin ja normaalin raja?

Saakelin Intubaatio-Irina häiritsee, kurkkua kipeilee välillä ja ääni vielä rakoilee mutta pahin on huulen sivuun syntynyt rakkula. Samalla kohtaa missä se klipsi on ollut kiinni, on nyt julmetun kokoinen ja julmetun kipeä ihomöykky.

Toivottavasti se alkaa huomenna jo laskeutua kun ei saa lasista juotua ilman irvistelyä ja viileän sihilimpparin juominen kirveli.

yhyy yhyy buhuu buhuu

Ketuttaa niin että rupesin virkkaamaan.
Sitä sentään voi tehdä selällään maaten vaikkakin kädet väsyy joka toinen sekunti. Eiköhän ne lihakset kehity ajan kanssa.

http://www.hymy.fi/blogit/kohunainen-henna-kalinaisen-blogi/blogi/tapasin-kadehdittavan-tyylikkaan-naisen-johanna-tukiaisen

"Sit tietää kun rupee näkee aaveita ja enkeleitä ett on jo liian myöhästä - sit on jo Johanna Tukiainen."

Jopas nyt, olen hereillä. Harkitsen pientä porepanacodia (miksi pore, miksi ihmeessä) ja ehkä jotain televisiosta. Nyt on jo niin myöhä tai aikainen että porno on jo loppunut ja sieltä tulee oikeita elokuvia. Varmaan taas 13 ghosts tai jotain muuta 400 kertaa nähtyä.

Yksi poika muuten reagoi tosi vahvasti kun oltiin samaan aikaan reseptiluukuilla ja kailotin kovaan ääneen jotain Panacodeista. Sitten se varjosti meitä lyhyesti sen jälkeen. Oli utelias, ainakin, jäi lurkkimaan johonkin hyllyjen taakse kun etittiin kylmäpakkauksia ja sitten oltiinkin yhtä aikaa kassalla ja sitten kun olin hidas niin se jäi sen apteekin sisäpuolelle räpläämään niitä saamiaan lääkkeitä. Mulla on selkeässti hyvät tropit kun kaikki niitä kadehtii.

Yritin läppärin valolla katsoa onko tässä sohvapedillä kissaa. Joku kaksvärinen mytty tossa on mutta ei siitä ota selkoa. Eiköhän se väisty jos se on mun tielläni kun nousen. Niinja niitä elektrodeja tms anturiläpysköjä löytyy jatkuvasti, nyt olen jo kolmannen huomannut jossain selässä. Ei niitä pitäisi olla enempää mutta niin luulin jo aiemminkin.

Miksi se hauskannäköinen hoitsupoika (olisin ollut sinkkuna ihan hirveän ihastunut siihen, kuinkas muutenkaan kun mies on suloinen, komea, kohtelias ja antaa koko huomionsa sinulle) ei ottanut niitä läpysköjä pois kun se ihan varmasti näki ainakin tuon joka oli selässä lähellä sitä haavaa? Ehkä se on semmoinen muroyllätys jonka sairaala antaa asiakkailleen, etsi läpyskä -leikki.

Ainakin mun leikkisä kirjoitustyylini on ennallaan, mikäs sen parempi jos sillä joskus tahkoaa itselleen Finlandiapalkintoja. Vaatimattomuus? Se kaunistaa.

Siirryin selälleni, joo särkylääke olisi ihan kiva juttu.

Niinja koko tämän ruljanssin alussa jouduin kohtaamaan WiiFit-todellisuuden ja tarkistamaan oikean painoni. Olin ilmoittanut luvun x joka oli arvioitu normaalipainosta hieman yläkanttiin, mutta pelkäsin olevani x +3. Seisoin laudalla peläten ja vakuuttuneena siitä että olen läskipallo. Olipa ihmeellistä kun kone ilmoitti "you have gained weight 2kg since last time" joka oli siis se kun painoni oli alimmillaan. Painoinkin x -4kg! Menin peilin eteen ja näin itseni välittömästi laihempana vaikka ihan hetki sitten olin ollut kamala läskipallo omassa päässäni. Huomatkaa ihmiset, se omakuva on juurikin sitä, sun oma pääkopassa luomasi illuusio, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tosin mun tapauksessani osa läskipalloisuudessa pitää paikkansa, kun hampaita pestessä ensin heiluu saturnuksen renkaat eli kaksi vatsamakkaraa synkronoidusti, toinen toista hieman vähemmän ja molemmat eri aikaan. Ainoastaan läskipalloilla on se hyllymisen taito. Jotain hauskaa siitäkin, tökkäät jalkaa ja näet aaltoefektin, ihanku olis 'built in' aaltokone ja videopeli samassa. Hyvin mielenkiintoista ja viihdyttävääkin, laihana jäisin siitäkin paitsi.

Heti ensitöikseni kaadoin itselleni vettä. Evo. I fales in hosepital. Onneksi tajusin ennenko join.

Nyt ne tuli hakemaan, täytyy mennä, moi!

Oksettaa ihan, taidan olla hermostunut. Otin mukaan4 ensimmäisen Lemony Sniçketin seuraa pitämään, tarvitsen yksin jäätyäni varmasti jotain harhauttavaa. Onneksi taksikuski kuuntelee groovea ja minua on jo lohduttanut Disco Inferno ja nyt Inner Circlen sweat .. a lalalala long a lalalala lo longli long long long.. Vähänkö Groovelta tulee hyvää musaa. Ehdinköhän sinne ajoissa. Oksennan kohta. Löydänköhän mä sen paikan minne pitää mennä, kävelen vaan sisään ja kysyn missä ne puukot on. Ne jotka tuntevat minut, tietävät että voin hyvinkin tehdä noin. Ehkä kysynkin jotta voin sitten kertoa mitä vastattiin. Saa nähdä.

Huomenna klo 09 alkaa, noin klo 17-18 loppuu.
Keskipäivän korvilla olen jo kanttuvei.

Pieniä hermostumisen merkkejä. Mietin miltei hysteerisesti (pään sisäinen hysteria) että mitä kaikkea pitää muistaa ja pelkään nukkuvani pommiin.
Yhyhy.
Avasin sohvan jo huomista varten. Ei voi nukkuu matalas pedis pariin päivään.
Kuinkahan kipeä olen huomenna illalla?

Niinja ne kielsi mua ottamasta kännykkää leikkauspuolelle. Hah. Luulevat nörtiksi. Minä? Eeeen. Tosin otan luurin mukaan kyllä kun pitää sitten ukon saada kiinni hakemaan tullessa. Jos tajuan miten se luuri saadaan taas online-muotoon ja valmiiksi vastaanottamaan puheluita.

Suap nähhä.

Niin siis tulin blogaamaan tätä et kun join tos limpparii ja sit röyhtäsin niin nenästä tuli limpparia. OUTOO. Ei ollu suussa limpparii eikä missään mut jotenki sitä nenään joutu.

Sit tuntu semmonen Sihi-juomamainen kihinä nenässä. Hassua.

Jotkin laihoista ihmisistä ovat hirvittävän tuohtuneita - milteipä loukkaantuneita, nähdessään lihavan ihmisen. Olen useammin kuin kerran kuullut heidänlaistensa sanoneen "no sanon niille suoraan miten läskejä ne on jos ne eivät oo ite sitä tajunneet. Ehkä ne sitten ymmärtää laihduttaa".

Miten luulette syömishäiriöiden kehittyvän? Miten luulette ihmisten painon lisääntyvän ja ikuisten dieettien tuhoavan terveyden niin keholta kuin mieleltä?

Me paksut joudumme joka päivä muistamaan sen, kuinka lihavia me nyt sitten ollaankin. Osa meistä piiloutuu kotiinsa, osa yrittää kieltää koko tosiasian ja osa lopettaa syömisen tai tulee katumapäälle ja oksentaa aina syötyään. Hyvin suuri osa ylipainoisista ihmisistä tuhlaa elämänsä painonsa miettimiseen ja siltä piileskelyyn. Kotona kukaan ei tuomitse, ei sano että oletpa ruma, ellei ole sitten onnistunut menemään naimisiin vääränlaisen ihmisen kanssa. Kotona on turvallista. Jumppasaleillekin meneminen on ikävää kun siellä on laihoja ja ohjaajia, jotka laskevat kaikki ylipainoiset sydänkohtausriskiksi.

Meitä kaikkia tuomitaan ulkonäkömme perusteella, mutta minäkin, ylipainoisena, saan ensireaktiona "hyi kamala"-tunteen nähdessäni ison ihmisen. Se on vaan väärin. Itseään inhoaminen on väärin. Toisten luokittelu hyviin ja huonoihin ihmisiin painon perusteella on niin väärin ettette uskokaan.

Ja huomasin itse juuri yhden asian. Olen menossa selkäleikkaukseen, nukutuksessa on komplikaatioriski, siinä että mun nikamani väliin tungetaan skalpelli, on komplikaatioriski. Ja minä olen huolestunut vain siitä, että ne näkevät kuinka läski olen ja voivat sille naureskella kun itse olen taju poissa.

Kuka sanoi että ylipainoinen ihminen osaa ajatella maailmasta rationaalisesti?
Kuka sanoi että rationaalinen ihminen ei kehittäisi itselleen kuoppia kuten anoreksia tai bulimia?
Kuka sanoi että lihavat ovat huonoja ihmisiä?
Kuka päätti että on hyvä hävetä omaa olemassaoloaan?

Varmaan sama tyyppi joka keksi giljotiinin.