IRC-Galleria

hassua dialogia Lifessä

Crews: "She's twenty-two years old, aren't they all on myspace, yourspace, facebo.. faceplace?"

Reese:"How did you know about that?"

Crews: "Everybody knows that. Don't you want a whole bunch of new friends? Don't you want them all to know where you are all the time?"


Sitten Crews menee online chattaamaan jonkun tytön kanssa ja jää jumiin kun ruudulla lukee: "PMJI. IMHO. NRN. OM"
Mies tarttuu apuopukseen "Internet for idiots" kun päällikkö kulkee ohi ja kääntää selkokielelle: "Pardon my joining in. In my humble opinion. No response necessary. Old man".

Tykkään aina näistä nykyaikaviittauksista tossa sarjassa, kun mies on ollut poissa 12 vuotta ja ihmettelee kaikenlaista mitä on sinä aikana tullut käyttöön.

Haastan sinut miettimään mitä kaikkea hienoa sinulla oli vuonna 1997. Kuinka paljon elämäsi muuttuisi jos sinulta vietäisi pois kaikki mitä ei silloin vielä ollut yleisessä käytössä? Kestäisitkö surffaamista modeemin turvin? Tallettaisitko paint-kuvasi levykkeelle? :D
Minä taisin saada silloin oman kännykän mutta siitä ei ollut mitään iloa kun sitä ei ollut oikeastaan kenelläkään muulla.

Piti editoida yks tonne väliin.
Kaikki on katsottu viime viikonlopun aikana. :D Huomaa kuka on vuoteenomana.

98/100: Phantom of the opera
- Upea musiikki mutta vaikutti siltä että koko leffassa oli kaksi pääkappaletta jota pyöriteltiin ja sitten se hieno Masquerade-kohtaus joka oli laimeempi ku olisin toivonut.
Niinja tämä kaunis Christine jonka ääni lumosi enkelitkin - sen laulu oli enemmän semmosta piipitystä, olisin kaivannut jotakuta joka laulaa kunnolla palleasta ja kuuluu kauas. Oon ehkä enemmän sen Minnie Driverin esittämän naisluonteen perään.

99/100: Evita
- Kovasti kohuttu elokuva, olihan siinä Madonna jota Argentiinalaiset inhosivat kovasti Eva Perónin roolissa. En kuitenkaan muista että oliko se erityisen hyvä vai erityisen huono elokuva. Voin sanoa että tarina itsessään oli kiinnostava kun ei siitä oikeasta henkilöstä mitään tiennyt, itse musiikki meni taas semmoiseksi itseään toistavaksi rallatukseksi ja kokonaisuus oli tosi lattea. Ihan jees ja uppoo varmasti paremmin musikaali-intoiselle mutta mulle kyl maistuu paremmin toisenlaiset elokuvat, vaikka aina pisteet nouseekin kun kyseessä on tosielämän tarina.

100/100: Harold & Kumar - Pako Guantanamosta
- Olen yllättynyt huomatessani että pidän Harold & Kumar -parivaljakosta. Kamalasti ällöpanopierukakka-huumoria ja jokaikinen vitsi on jollain tavalla johdatettavissa jointteihin mutta tämän elokuvan juoni siinä taustalla on niin hauska. Harold on aasialaista syntyperää ja Kumar taas intialainen. Molemmat ovat syntyneet Amerikassa ja elävät iloista opiskelijaelämää. Pojat päättävät lähteä Amsterdamiin ja lentokoneessa Kumar esittelee keksintönsä, savuttoman bongin. Kun pojat jäävät kiinni vessassa pössyttelystä, huuto "it's just a bong" kääntyy suoraan "it's just a bomb" ja terroristit heitetään suoraan Guantanamo Bayhin. Sanotaan näin että thank God for Doogie Howser.

:: Jee jee sata täynnä jee jee ::

101/200: Tropic Thunder
http://www.imdb.com/title/tt0942385/
- En yleensä pidä DVD-extroista mutta tässä leffassa oli kyllä loistavat extrat. Kokonaisuus itse elokuvassa oli loppuun asti mietitty, olihan tämä sentään Ben Stillerin jo vuosia päässä muhinut projekti. Stiller sanoikin, että elokuvaa ohjatessa oli hieman hankaluuksia kun hän näytteli ja huusi poikki ihan elokuvan käsikirjoituksessa, jolloin muilla oli hankaluuksia ymmärtää milloin Stiller huutaa poikki leikisti ja milloin oikeasti. Coogan kuvaili sitä sanoilla "quite mind blowing". Stiller ja muu kasti kehitti ongelmaan ratkaisun. Kun Stiller huusi oikeassa ohjaajan roolissaan "poikki" hän käyttikin sanan sijaan termiä "Stop. Stop now, I'm not kidding. Seriously, stop now. Stop the cameras, really, I'm not kidding, listen to me, stop now. Put down the camera and stop filming."

102/200: Not another teen movie
http://www.imdb.com/title/tt0277371/

103/200: Meet The Spartans
http://www.imdb.com/title/tt1073498/
- Scary Movie:sta tutut Aaron Seltzer ja Jason Friedberg ovat ottaneet tehtäväkseen jatkaa kreisikomedioiden tekoa vaikka perhe Wayans on poistunut joukosta muihin projekteihin. Täytyy sanoa että nämä kaksi saavat paljon ideoita mutta hyvien elokuvien teko lähti Wayansin mukana, nykyään nämä ovat täynnä huonoja look-a-likeja, kakkavitsejä, hajanaista kerrontaa ja turhauttavaa muka-hauskuutta. Jos näit Scary Moviessa jonkin vitsin mistä et pitänyt ja mikä tuntui ehkä hieman häiritsevältä, idea tuli mitä luultavammin näiltä kahdelta. Halpaa halpaa huumoria. Harmi etteivät myy elokuvia yhtä halvalla.

104/200: Hancock
http://www.imdb.com/title/tt0448157/

105/200: X-men 2
http://www.imdb.com/title/tt0290334/

106/200: Pleasantville
http://www.imdb.com/title/tt0120789/
- Ihan hirvittävän kiva elokuva. Teemana on yleisesti muutoksen ja erilaisuuden hyväksyminen, mikä on aina ajankohtainen aihe. Kaksoset joutuvat sovinnaiseen ja onnelliseen Pleasantville -sarjaan, missä kaikki tapahtuu mustavalkoisesti, tietyllä tavalla ja missä mikään ei koskaan muutu. Kukaan ei kiroile, ei murise, koripalloilijat eivät koskaan heitä ohi eikä hormonit saa kenestäkään valtaa. Ei liene mikään ihme että seksiaktiivi sisar heittää vettä myllyyn ja saa aikaan muutoksen aallon joka nielaisee koko kaupungin. Yhtäkkiä osa kaupungista alkaa saada väriä ja väestö jakautuu mustavalkoisiin ja värillisiin. Elokuva saa todella hyviä pointteja läpi liittyen värierotteluun ja rasismiin, se onnistuu käsittelemään raskasta ja tulenarkaa aihetta perinpohjaisesti. Kaikesta huolimatta rasismia käsittelevä osuus on lyhyt verrattuna koko elokuvaan, mikä tekee kaikesta vielä nerokkaampaa. On todistettua ettei tarvitse paasata asioista loputtomiin kun kaiken voi sanoa vain parilla sanalla, kuten esimerkiksi Martin Luther King. "I have a dream."

107/200: The pursuit of happyness
http://www.imdb.com/title/tt0454921/
http://en.wikipedia.org/wiki/Christopher_Gardner
- Olen tätä elokuvaa nähnyt siellä täällä, ajattelin että se käsittelee jotain sellaista että isä on kiireinen ja hukkaa prioriteetit eikä tule pesäpallopeliin ja sitten tajuaa että elämä kuluu ja aika pojan kanssa katoaa ja oi kun on ihanaa, olen pahoillani, rakastan sinua poika, joo iskä annan anteeksi yhyhyhyyy.. Tai vaihtoehtoisesti äiti kuoee ja iskä joutuu ensimmäistä kertaa olemaan iskä ja yhyhyyhyyy..

Itseasiassa isä-poika -suhde on tässä tarinassa se, mikä on kunnossa. Tarina kertoo miehestä nimeltä Chris Gardner joka taisteli rahattomuutta vastaan. Gardner jäi yksin viisivuotiaan poikansa kanssa samalla kun hän kävi läpi harjoittelua pörssimeklariksi ja onnistui salaamaan työkavereiltaan sen että oli koditon. Gardner kulki läpi erilaisia soppajonoja ja kodittomien suojia, nukkui työpaikallaan, autohalleissa ja lukitussa vessassa poikansa kanssa kunnes työtilanne vakiintui ja hänen oli mahdollista hankkia pysyvä asunto. Chris Gardner sai inspiraation pörssimeklarin työstä mieheltä jolla oli punainen ferrari ja nykyään, noin 30 vuotta myöhemmin hän on menestynyt alallaan miljonääriksi asti.

Koruton tarina jonka Will Smith kertoo hyvin. Elokuvaa on ilo seurata vaikka se ei olekaan mikään hyväfiilis-raina. Suosittelen kyllä jos tekee mieli katsoa jotain rauhallista ja ajatuksia herättävää, masentavuus on kuitenkin elokuvasta kaukana joten siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Jos koskaan olet pitänyt Weebl & Bobista, testaas Cat Face 1-12 :sta.

Tosson playlist. Lyhyitä, hauskoja, suosittelen.
Luulisin ainakin moyhin ja vaikka Gnizhakin niistä pitävän, Cossu tykkää kanssa ja no, aika pitkälti kaikki ihmiset jotka eivät vihaa kissoja tai weebl:ä. Niin ja joilla on samallaane huumori ku mulla tai ainakin tietävät mikä saattas olla hauskaa.

http://www.youtube.com/watch?v=dBQNQ6qzCA0&feature=PlayList&p=2FB19AC500D06A6C&index=0&playnext=1

haluan että Kela maksaa mulle mun päivärahat
mikset maksa
maksa jo
yhyy
uliuliuli
kuole paska säveltäjä

jonka mielestä on hassua mainostaa Habbo-hotellia keskellä yötä kun se on kiinni?

Telkkarista ei tule mitään, kärsin.

..sleeping.

Olen ollut tuhma ja väännellyt selkääni, särkee. Tänään on tosin uni korvannut ainakin maksimissaan kaksi panacodia, neljä kun saan niitä syödä. On vaan buranat ja panacodit yhdessä saaneet aikaan hemmetinmoisen vatsahaitan. Oli ihan hyvä että sain pidettyä siitä vähän taukoa.

Jalmari teki mun Behnfordsista löytämääni paistokasarilasagnea ja kissa kävi sen vaivihkaa hellalta hyväksymässä juuri ennen kuin ruvettiin syömään. Jos kerran kissalle maistuu niin mullekin.

Nyt vois sitten syödä nelikerroksisen paahtoleipäkinkkujuusto-kerrosvoileipäpläjäyksen. Ehkä.

Kunnon liisteriä putkistoon.

Huomasin juuri että meän paikallinen Pizzataxi on hankkinut paremman tulostimen.

Oikeesti.
Missä kulkee nörtin ja normaalin raja?

Saakelin Intubaatio-Irina häiritsee, kurkkua kipeilee välillä ja ääni vielä rakoilee mutta pahin on huulen sivuun syntynyt rakkula. Samalla kohtaa missä se klipsi on ollut kiinni, on nyt julmetun kokoinen ja julmetun kipeä ihomöykky.

Toivottavasti se alkaa huomenna jo laskeutua kun ei saa lasista juotua ilman irvistelyä ja viileän sihilimpparin juominen kirveli.

yhyy yhyy buhuu buhuu

Ketuttaa niin että rupesin virkkaamaan.
Sitä sentään voi tehdä selällään maaten vaikkakin kädet väsyy joka toinen sekunti. Eiköhän ne lihakset kehity ajan kanssa.

http://www.hymy.fi/blogit/kohunainen-henna-kalinaisen-blogi/blogi/tapasin-kadehdittavan-tyylikkaan-naisen-johanna-tukiaisen

"Sit tietää kun rupee näkee aaveita ja enkeleitä ett on jo liian myöhästä - sit on jo Johanna Tukiainen."

Jopas nyt, olen hereillä. Harkitsen pientä porepanacodia (miksi pore, miksi ihmeessä) ja ehkä jotain televisiosta. Nyt on jo niin myöhä tai aikainen että porno on jo loppunut ja sieltä tulee oikeita elokuvia. Varmaan taas 13 ghosts tai jotain muuta 400 kertaa nähtyä.

Yksi poika muuten reagoi tosi vahvasti kun oltiin samaan aikaan reseptiluukuilla ja kailotin kovaan ääneen jotain Panacodeista. Sitten se varjosti meitä lyhyesti sen jälkeen. Oli utelias, ainakin, jäi lurkkimaan johonkin hyllyjen taakse kun etittiin kylmäpakkauksia ja sitten oltiinkin yhtä aikaa kassalla ja sitten kun olin hidas niin se jäi sen apteekin sisäpuolelle räpläämään niitä saamiaan lääkkeitä. Mulla on selkeässti hyvät tropit kun kaikki niitä kadehtii.

Yritin läppärin valolla katsoa onko tässä sohvapedillä kissaa. Joku kaksvärinen mytty tossa on mutta ei siitä ota selkoa. Eiköhän se väisty jos se on mun tielläni kun nousen. Niinja niitä elektrodeja tms anturiläpysköjä löytyy jatkuvasti, nyt olen jo kolmannen huomannut jossain selässä. Ei niitä pitäisi olla enempää mutta niin luulin jo aiemminkin.

Miksi se hauskannäköinen hoitsupoika (olisin ollut sinkkuna ihan hirveän ihastunut siihen, kuinkas muutenkaan kun mies on suloinen, komea, kohtelias ja antaa koko huomionsa sinulle) ei ottanut niitä läpysköjä pois kun se ihan varmasti näki ainakin tuon joka oli selässä lähellä sitä haavaa? Ehkä se on semmoinen muroyllätys jonka sairaala antaa asiakkailleen, etsi läpyskä -leikki.

Ainakin mun leikkisä kirjoitustyylini on ennallaan, mikäs sen parempi jos sillä joskus tahkoaa itselleen Finlandiapalkintoja. Vaatimattomuus? Se kaunistaa.

Siirryin selälleni, joo särkylääke olisi ihan kiva juttu.

Niinja koko tämän ruljanssin alussa jouduin kohtaamaan WiiFit-todellisuuden ja tarkistamaan oikean painoni. Olin ilmoittanut luvun x joka oli arvioitu normaalipainosta hieman yläkanttiin, mutta pelkäsin olevani x +3. Seisoin laudalla peläten ja vakuuttuneena siitä että olen läskipallo. Olipa ihmeellistä kun kone ilmoitti "you have gained weight 2kg since last time" joka oli siis se kun painoni oli alimmillaan. Painoinkin x -4kg! Menin peilin eteen ja näin itseni välittömästi laihempana vaikka ihan hetki sitten olin ollut kamala läskipallo omassa päässäni. Huomatkaa ihmiset, se omakuva on juurikin sitä, sun oma pääkopassa luomasi illuusio, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tosin mun tapauksessani osa läskipalloisuudessa pitää paikkansa, kun hampaita pestessä ensin heiluu saturnuksen renkaat eli kaksi vatsamakkaraa synkronoidusti, toinen toista hieman vähemmän ja molemmat eri aikaan. Ainoastaan läskipalloilla on se hyllymisen taito. Jotain hauskaa siitäkin, tökkäät jalkaa ja näet aaltoefektin, ihanku olis 'built in' aaltokone ja videopeli samassa. Hyvin mielenkiintoista ja viihdyttävääkin, laihana jäisin siitäkin paitsi.