IRC-Galleria

125/200: Max Payne
http://www.imdb.com/title/tt0467197/
Ihan viihdyttävä, sain paljon enemmän toisesta katselukerrasta. Eikä minusta Max oo mitenkään ilmeetön, kuinka muutenkaan sitä näyttelee välinpitämätöntä ja vittuuntunutta tyyppiä. Jurnutus-ilmeellä.

126/200: Daylight - Paniikki tunnelissa
http://www.imdb.com/title/tt0116040/
Oscarehdokkuuteen asti kohonnut katastrofielokuva sortuvasta tunnelista Manhattanin ja Jerseyn välillä. Stallone esittää vaatimattomasti taksikuskia, joka on kokenut paljon mielipahaa oltuaan menneisyydessä hieman liian sankari ja aiheutettuaan jonkun muun kuin oman kuolemansa. On se kamalaa. Kit Laturo ei enää palannut töihin pelastusaseman johtajana, mutta koska hänellä on vielä entisten alaistensa hiljainen kunnioitus, saa hän tahtonsa läpi ja luunsa tunneliin. Tietenkin siinä auttaa se, että kaikki muut pyörivät ympyrää paniikissa ja se, että uusi aseman johtaja litistyttää itsensä ylimielisyydellään.

On se rankkaa olla Stallone; puhdas sydän, yli-inhimilliset voimat ja hemmetisti onnea. Hupaista tässä elokuvassa olikin juuri se, ettei sankari tiennyt ihan kaikkea kaikesta ja ollut jokin mäkkaiverin serkku, mies vaan räpiköi edes takaisin räjäytellen juttuja. Juoni oli oikeastaan näin 13 vuotta myöhemmin hyvinkin läpinäkyvä, vaikka kyllä sitä silti tykkää kun se lempihahmo selviääkin. Viggo-faneille minulla tosin on huonoja uutisia. Lenkkarikuningas siirtyi pilvien ylle hölkkäämään. Kehtasikin olla parempi kuin Stallone.

Ihan viihdyttävä pikku paketti, ei mitään superihmeellisiä kikkailuja vaikka koko tarina alkaakin tuuletinkikkailulla. Ne kummallisimmat jäivät kuitenkin näkemättä. Eihän tämä mikään nerokkain setti maailmassa ole, kuitenkin ihan sympaattinen illanvietto, Syltti-fanit saavat päivittäisen annoksen nuorekasta Sylttiä. Jos ei ole turhan nirso, suosittelen kyllä kaikille jotka ovat katastrofiviihteen perään.

Mutta kaikkein mielenkiintoisin yksityiskohta elokuvan päättyessä on se, että kun Syltti on juuri huokaissut helpotuksesta (oho sankari selviää omg), kamera siirtyy pahaenteisesti kuvaamaan seuraavaa terrorikohdetta - The Twin Towers aka WTC:n torneja.

Tänään on ollut vähän liikaa kakkaa ja nyt sitten tuli itelleki MURSK-tunnelma.
Uliuli valivali ottaa päähän.

Ehkä se johtuu kans siitä et on nälkä. Ihan sama. Onpahan jotakin yhyyteltävää.

Kuuluisa lausahdus "I see dead people", tunnetusti elokuvasta Kuudes aisti, jossa arka Haley Joel Osment paljastaa salaisuutensa herra Bruce Willisille.

Neljä vuotta aiemmin elokuvassa 12 Apinaa herra Bruce Willis esittää tulevaisuudesta tullutta miestä joka rymyää jossakin 1996 vuoden koukeroissa ja toteaa: "All I see is dead people".

There is lol here also.

hokasinpa että sana "maniac" eli mielisairas tms hullu, kääntyy oikeaksi sanaan/-sta "maanikko".

There is lol here.

Mistä on kyse?

- It is a most elusive fish!
- And it went wherever I did go.
- Ooooh, fishy, fishy, fishy fish!
- A-fish, a-fish, a-fish, a-fishy, ooooh.
- Ooooh, fishy, fishy, fishy fish!
- That went wherever I did go.

Muistan joskus taukotiloissa jonkun kanssa nauraneeni tätä, kukaan muu ei tuntunut olevan samalla sivulla inside-vitsin kanssa.
Techno Viking all over again.

Vastaus löytyy täältä:
http://www.youtube.com/watch?v=CK0cUv3ba-o

Jää siikaläpät kakkoseksi kyllä, valitettavasti. Jos koet tämän huvittavana tai jotenkin kiehtovana, käyt yhtä kieroilla kierroksilla kuin minäkin.

Kannattaa katsoa elokuva The Meaning of Life http://www.imdb.com/title/tt0085959/ joka on siis ehdottomasti yksi parhaita Montyja ikinä. Tässä elokuvassa kulminoituu hyvin Montyhuumorin monimuotoisuus, joista saamme nauttia muissa hieman järkevämmin koostetuissa, kuten esimerkiksi Life of Brian ja The Holy Grail -elokuvissa.

113/200: Arahan
http://www.imdb.com/title/tt0404777/
Hassu elokuva missä ensin on kamalan kieli poskella -hassua menoa mutta sitten toisinaan taas ollaan vakavia. Oikein viihdyttävä paketti vaikka joskus jäikin vähän ajattelemaan että miksikäs toi nyt.

114/200: Liikkuva Linna
http://www.imdb.com/title/tt0347149/
Minun mielestäni ehdottomasti paras Ghibli, olen niistä valtaosan nähnyt mutta tätä tarinaa rakastan. Tiedä sitten miksi. Siinä vaan kolahtaa kaikki.

115/200: Henkien Kätkemä
http://www.imdb.com/title/tt0245429/
Yksi Ghiblin parhaita tarinoita vaikka ei monimuotoisuudellaan ylläkään Liikkuvan Linnan tasolle. Tämä on myös hieman synkkä, mikä saattaa vaikuttaa joskus fiilikseen katsellessa.

116/200: Porco Rosso
http://www.imdb.com/title/tt0104652/
Vahva Ghiblitarina, vaikka ei olekaan ihan mun makuuni. Piirrosjälki tekee elokuvasta kuitenkin nautittavan vaikka tarina ei aina olisikaan katsojan tyyliä, toisin kuin Kissojen Valtakunta jonka plää-piirrosjälki tappaa kiinnostavuuden tarinassakin.

117/200: Totoro
http://www.imdb.com/title/tt0096283/
kamalan surullinen ja loppujen lopuksi yksinkertainen tarina, joka kärsii siitä järjettömästä hypestä minkä se on saanut omakseen viime vuosina. Totoro kulkee animehörhöyden kärkijoukossa ja itse (ehkäpä myös omien kokemusteni vuoksi) koen sen enemmänkin traagisena tarinana jossa joko tylsällä psykologialla lapset kehittävät selviytymiskeinon tai lapsekkaalla toiveajattelulla maailmasta löytyy hieman taikaa. Todellinen tarina on kuitenkin perheen arkitilanne ja Totoro lähes sattumanvarainen helpote lasten tilanteeseen.

Olin itse pienenä (riippumatta siitä oliko äiti kipeä jo vai ei) sellainen joka haki noita koloja mihin kaikki taikaotukset ryömivät. Olen kai aina ollut surullinen ja katkerakin kun maailmassa ei tapahdukaan mitään tuollaista, maailma kyllä kaipaisi muutamaa Totoroa, sanon minä.

Mutta onko Totorolla tuollainen MÖYR-ääni? Tuntuu hassulta.
Lempikohtaus: sadepisarat ja sateenvarjo. Ehdottomasti.

118/200: Iltatähti
http://www.imdb.com/title/tt0116240/
Hellyyden Ehdoilla on ehdoton lempparielokuvani, se kolahtaa omaan elämäntarinaani hyvin ja osaan samaistua sen hahmoihin ja ajatuksiin. On harvinaista löytää sellainen elokuva joka saa katsojan ymmärtämään tarinan kulkua täysin. Lisäksi elokuvassa on vahvoja rooleja ja niistä vahvin jatkuu tähän jatko-osaan. Eihän jatko-osa koskaan suoraan kykene samalle tasolle kuin ensimmäinen tarinan palanen, mutta tästä pidin koska vaikka kaikki muu murtuisi, Shirley MacLaine on aivan yhtä loistava kuin ykkösessäkin.

119/200: Kirjava Huntu
http://www.imdb.com/title/tt0446755/
Tämä alkoi vähän tylsänoloisesti enkä ollenkaan tiennyt mitä odottaa, minulle kävi niin sanotut "Anne Frankit", tarkoittaen sitä että aloin nuorempana lukemaan Anne Frankin päiväkirjaa ja jouduin lopettamaan melko alkuvaiheessa koska inhosin Annea. Tyttö oli itsekäs ja raivostuttava prinsessa. Tiesin kyllä että tilanne ei pysyisi samana mutta lukemisesta oli ilo ikäänkuin kaukana joten lakkasin. Tässäkin elokuvassa on itsekäs tytönhupakko, joka on raivostuttava idiootti ja vihastuttaa elokuvan alkuvaiheilla.

Romantikolle tämä elokuva on kuitenkin mannaa. Jos haluat nauttia hyvän rakkaustarinan, katso tämä elokuva ajatuksella loppuun. Alkuärsyttävyys vain pohjustaa loppuelokuvan kasvamisprosessia.

120/200: Kingdom Of Heaven
http://www.imdb.com/title/tt0320661/
Olipas piristävää katsella kerrankin elokuva missä Orlando Bloom on vaihteeksi seppä. Niitä elokuvia on tehty aivan liian vähän.

Ei tämä nyt niin huono ole mitä ihmiset möykkää, Troija oli imo huonompi. Sitäpaitsi Orlando sopii paremmin näihin "nuori kloppisankari"-elokuviin kuin Brad Pitt esimerkiksi, Pitt omistaa taas Orlandoa paremmin nämä "vampyyri likaviemärissä" ja "sekopää aktivisti" -tyyppiset roolit. Viihdyin ihan mukavasti katsellessa.

121/200: Gandhi
http://www.imdb.com/title/tt0083987/
Hassua että mies, joka opetti maailmalle paljon rauhasta ja tasa-arvosta, oli loppujen lopuksi piinkova lakimies ja poliitikko, joka on puhunut hyvinkin rasistisesti varsinkin Afrikan kansoista. Sehän se on se juju, sitä itsekin aina välillä erehtyy katsomaan maailmaa hyvin mustavalkoisesti. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa - vaikka Gandhi olikin osittain hyvin ahdasmielinen, hänellä oli hyvä vaikutus muihin ihmisiin. Itseasiassa, voisin sanoa että kansan nimittäminen laiskaksi tai varkaiksi, on paljon pienempi paha kuin väkivallan tai sorron tukeminen. Ja Gandhihan taisteli pääasiassa sortoa vastaan, vaikka se keskittyikin ainoastaan intialaisten elämäntilanteen parantamiseen.

122/200: Silmänkääntäjä
http://www.imdb.com/title/tt0443543/
Aivan loistava elokuva. Unohdan aina kuinka loistava tämä onkaan ja sitten onneksi yllätyn että jaa tämähän olikin loistava. Loistavaa.

123/200: Zohan - Lupa Saksia
http://www.imdb.com/title/tt0960144/
Konseptissa oli potentiaalia mutta leffa oli PELKKÄÄ potenssia. Siinä puhuttiin enemmän mulkuista ja panoista ku pornoleffassa. Mautonta, köyhää ja tympeää. Harvemmin harmittaa että olen tuhlannut aikaa elokuvan katsomiseen, mutta olin onnessani kun kävin keittiössä pyörimässä sillä sain hetkisen rauhaa siitä elokuvasta ja se kului eteenpäin ilman että sitä tarvitsi katsoa.

Oikeasti. Nämä elokuvat ovat niitä jotka saavat mun mieleni ahtautumaan ja aina hieman enemmän valettua uskoa siihen stereotypiaan, että kakkapierupano-vitseistä tykkäävät ovat hieman mieleltään köyhiä. Tiedän että se on väärin mutta voi herravarjele sitä on hankala uskoa muutakaan.

Siis tähän elokuvaan on laitettu rahaa. Laatu on parempaa kuin peruspöljäkomediassa ja Sandlerin hahmon vahvistamiseen on käytetty todella taidokkaita stuntteja, joita on ilo katsoa. Tarinakin toimii ensimmäisen 30 minuutin, ehkä tunnin ajan, mutta sen jälkeen.. Nääh. No tietenkin jos ajattelet että "Ihihi penikset on hassuja, penis, hassu sana, hihi, siinä on karvoja, kuinka hassua, peniskarvoja, haha, hassua, sitten se penis on jossakin kiinni ja sitä voi heilutella, mitä jos se penis on tosi iso voi elämä miten hassua, tai tosi pieni, aahahaa kuolen nauruun ja mitä jos sen tökkää johonkin en kestä enää kun naurattaa", koet myös loput elokuvasta hyvinkin huvittavana.

Hauskaa oli tietenkin myös se, että kikurapäinen ikineitsyt vietiin baariin ja sitten se joi vaan maitoa ja tuli jostain mieleen Bro joka kertoi että on joskus tilannu maitoa baarissa ja sitä silloin ihmettelin kovasti ja hihittelin kuvittelemalleni ilmeelle kuvittelemani baarimikon kuvitelluilla kasvoilla.

124/200: Da Vinci Code
http://www.imdb.com/title/tt0382625/
Da Vinci Code saa aikaan aina semmoisen mystisen kunnioituksen kun siitä puhutaan, ilmeisesti sen salaseurajuoni herätti ihmisissä ajatuksia eikä kukaan enää katso Ehtoollista samalla tavalla. Minä katsoin elokuvaa kasvavalla skeptisyydellä, ikäänkuin niitä salaliittoja ja symboleita ja piilomerkityksiä ei löytäisi tyhjästäkin (katsokaa elokuva http://www.imdb.com/title/tt0481369/). Lisäksi ylistetty juoni kosahti viimeistään siinä vaiheessa kun tiputettiin ensimmäinen vihje siitä, että Jeesukselle olisi syntynyt tytär ja että suvun ainoa jälkeläinen olisi myös nainen... OHMY KUKA IHME. Elokuvassa on naisia sentään... YKSI! Kukahan ihme se voi olla onounou. Olen täysin ymmälläni.

Sitäpaitsi Dan Brown ei ole mikään expertti kertomaan näistä historiallisuuksista ja siksi ihmisten on hyvä muistaa että kyseessä on fiktiivinen teos, joka tulee ottaa vastaan viihdyttävänä tarinana joka leikkii melko villeillä teorioilla. Elokuva on epäilemättä huonompi kuin itse kirja mutta tiedonjanoinen saa kyllä enemmän irti oikeista historiankirjoista jotka on kirjoitettu erityisellä tarkkuudella. On meinaa niitäkin jotka ovat erehtyneet uskomaan tarpeettoman paljon Dan Brownin tarinaan.

..se on sitä kun päässä kuuluu taustalla "AAAAAAAAAAAA"
Mun päässä kuuluu möykkää.

Hassuinta levottomassa turhautumistilassa on se, että on semmonen hytinä päällä eikä osaa koota ajatuksiaan ja tekis mieli vaan ravistella koko hytinä pois.

äölälälölölääöäöläöläölää.

Viimeinen saikkuviikko alkaa, keskiviikkona menen lääkärillä käymään, yksi käynti maksaa 200e omasta pussista mutta olkoon, onneksi on iskä fiksuna ottanut mulle vakuutuksen joskus ennenku olin sairas. Tämmöselle päätautiselle ei koskaan enää annettas minkäänvertasia vakuutuksia. Olisivat vaan et hyppäät kuitenkin sillalta tyhmä.

Rupesin katsomaan uusiksi Ghost Whisperereitä. Semmosta no-brainer-juttua, huomaan kuitenkin aina että se sarja on paljon ärsyttävämpi katsottaessa kuin sitä muistaa. Katsoin jo Supernaturalit ja oon alottanu Family Guyta ja nyt katson Jennifer Love-hugetitsiä. Ei suotta kummallisia stailauspäätöksiä ole tehty koko sarjassa.

Nyt kun ei enää vedä troppeja, ei saa kunnolla untakaan. Tai sitten näkee jotain käsittämättömiä skitsounia - minäkin join koko viime yön akvaariovettä vessanpöntöstä ja ostelin Royal-patukoita. Lisäksi olin laittamassa pystyyn jotain graffafirmaa jonka tuotetta ja tarkoitusta en vielä tiennyt kun plokkis jo tuli mulle töihin. Melko rohkeaa.
Ja nyt sitten nukuttaa kun on hereillä.

Pelottaa kasvavassa määrin loppuva sairasloma, selkään alkaa sattua viimeistään tunnin päästä kun nousen maatessani loivaan istuma-asentoon. Syödessä se tuntuu jo ekan vartin jälkeen, viimeistään toisen päästä. Onhan tässä vielä reilu viikko jäljellä mutta kyllä se apina osaa häkkiäkin kaivata.

Pitäisi lähteä talsimaan tuohon apteekille ja postiin. Laiskottaa.

Toi uni kyllä saa mut katsomaan kultakaloja täysin eri tavalla.

Mulla on semmonen luistinlaatikko jonka olen päällystänyt oranssilla kartongilla. Siellä on kaikki tärkeät muistojutut mitkä olen kerännyt, vauvakirjasta lähtien. Löysin muutaman hassun kuvan itestäni jotka pitää skannata ja sitten huomasin että äidin nuorena koostamassa kuva-albumissa on Manfred Mannin http://en.wikipedia.org/wiki/Manfred_Mann ja Bonanzan http://en.wikipedia.org/wiki/Manfred_Mann fanikuvat.

lael

Lisäksi vielä mun aivan ehdoton lempirunoni joka jäi aiemmasta setistä.

Minä nauran auringolle.
Sekin nauraa.
On tyhmää nauraa auringolle.

Isä ja äiti ja eno ja täti
eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.

Ja Isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät näe mitään.
Viisaat eivät ymmärrä mitään.
Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.

Mutta minä olen tyhmä
ja nauran auringolle.
Minä melkein luulen aurinko,
että sinäkin olet tyhmä.

Me nauramme viisaita, aurinko.

-Uuno Kailas

Enää noin 2 viikkoa sairaslomaa jäljellä. Tämä mun elämäni on niin apaattista ja tyhjänpäivästä nykyään että ei voi ymmärtää.

Mutta pelottaa se kun lähden töihin. Sitä aristaa ajatusta istumisesta ja sen lisäksi pitäisi kävellä ja liikkua ja keskittyä töihin kokonaisen työpäivän ajan. Lisäksi joudun (kyllä, joudun) olemaan hälinän ja melskeen keskellä kun yleensä päivästäni on noin 10 tuntia hipihiljaisuutta. Siitä tulee rankkaa.

Samalla huomaan istuvani kotona ajatuksieni kanssa ja vääristäväni maailmankuvaani. Olen varmaan saanut aikaan sellaisen mind-fuckin ettei rajaa.
Mutta se rauhan menetys on varmaan kaikkein raskainta, minä kun normaalistikin arvostan hiljaisuutta ja koen toisinaan rasittavaksi työpaikan viralliset ja epäviralliset perjantait.

On kyllä odotettavissa kulttuurishokki.
Niin ja senkin kanssa on opettelemista, miten ton osahalvaantuneen jalan kanssa liikkuu. Sillä pystyy kävelemään jo ihan normaalisti kunhan ei ota pitkiä askeleita, lihakset on kadonneet molemmista jaloista tosin jo toisen kuukauden aikana. Pitää vaan muistaa että se on vielä vähän puuduksissa eikä sillä kannata hypellä ihan niin onnessaan ku normaalisti on hypelty.

Mutta hiljalleen voin alkaa liikkua.
Pääsen ehkä uimaan.
Kuntosalille.
Saan seistä paikoillani ja kumartua. Jeij.

..ja sitten toisaalta tekisi mieli jatkaa elämää niinkuin on nyt elänyt 4 kuukautta, tehden ei sitten mitään. Ei tää kokonaisuudessaan niin kamalan rankkaa ole, se istumattomuus nyppii enemmän kuin mikään muu.