IRC-Galleria

Minä luen kirjaa. Olen lukenut kahden päivän aikana jo 100 sivua.
Uskomatonta.

Lisäksi on melko hassua että huomaan tulleeni vanhaksi.
Haluan (en pelkästään valitse tai tyydy vaan haluan) katsoa kymppiuutiset.

Maailma on nyrjähtänyt.

P.S. En halua fysioterapeutille kun se moittii mua kun mun jalka ei oo yhtään parantunu.

Kaiken maailman hajusteet ja neutralisoijat ovat saaneet mut viime aikoina aivastelemaan holtittomasti. Häts. Tsif. Nifts.

Taaskin täällä haisoo joku tuoksu, koskin sitruunatuoksujuttuun ja piti käydä kädet pesemässä. :D

Saakeli että on joskus rasittavaa olla minä.

En muistanutkaan miten hauska Scary Movie oli.

Ei tää nyt mitään maailman parasta huumoria ole mutta muistan miksi tykkäsin tästä nuorena ja tykkään tästä oikeastaan vieläkin.

"White woman in trouble, white woman in trouble, please send all available units immediately!"

Tyhmää vaan et imdb spoilaa suoraan kuka on murhaaja, olettaen että on vielä ihmisiä jotka eivät ole tätä elokuvaa nähneet.
Tämä on oikeastaan jollain tavalla hienoa muistaa kuinka on ollut mukana ensin Screamin ja Tiedän mitälie -elokuvien mukana ja sitten katsella kuinka Scary movien ns. menestystarina alkoi. Se nyt oli jonkin sortin suunnannäyttäjä sekin, Wayansit olivat ainakin kovaa kamaa heti ykkösen jälkeen.

Tuli mieleen että joku on tästäkin eri mieltä.
Niinkuin joku väitti että Nirvana oli vaan joku bändi. Sehän ei näyttänyt suuntaa yhtään millekään. Ei toki. Rasittavaa kun klassikoita ei arvosteta vaikka ne omasta mielestä olisikin jotain shittiä.
Jos joku aloittaa jotakin, sitä pitää arvostaa edes vähäsen.

Niin ja en tiennytkään että mun toisinaan käyttämäni "Jennifer Love Huge Tits" tulee tästä. Pistin sen tässä juuri vähän aikaa sitten merkille, että käytin sitä kun kukaan ei tainnut tajuta sitä miksi sanoin niin.
Oh my sweet dear underappreciated movie quotes.

Välttelen tässä velvollisuuksiani ja olen nyt kahlannut läpi iltapäivälehdet viihdeosioineen, googletellut puoli maailmaa, irkannut, youtubeoinut ja jopa huvikseni selasin onko niitä Spotify-invitejä niin helppo löytää.
Ei kyllä ole!

Kaikilla sivuilla itki kymmeniä ihmisiä et yhyy kutsu ja vanhimmat sivut olivat jo vuodelta 2005. Melko hämmentävää. Ilmeisesti se on nyt ilmiönä tullut Suomeen, vaikka Ruotsista onkin kotoisin.
Mutta on se kyllä, ihmisillä kamala hinku kun ei pääse vapaasti rekisteröitymään.

Ehkä mun nyt oikeesti pitäis tehdä niitä juttuja. Tässähän rupeaa ihminen kohta häpeilemään kun ei tee töitään silloin kun pitäisi!

Oikeesti, olen alkanut aktiivikäyttämään fäsäriäkin.

Ilmeisesti seuraavan kuuden päivän aikana täyttää 6 ihmistä vuosia.
Terve.

Hajosi pää mutta sain valmiiksi Garo :n pipon! Tuon sen sitten töihin torstaina. Ja sitten päättelin omankin piponi jonka sain valmiiksi syyskuussa. Nyt voin sitten laittaa sen torstaina päähän.

Minulla on teoria JugiStylestä. Uskoisin että tässä on käynyt kuten Ren & Stimpyn kanssa. Ren & Stimpyähän piirrettiin ja tai käsikirjoitettiin "while in the influence", ainakin tästä syystä sarjaan vahvasti vaikuttanut henkilö sai lähtöpassit. Kuitenkin sarja oli suosittu ja sitä alettiin kirjoittaa ikäänkuin oltaisi hapoissa mutta selvinpäin. Tämän jälkeen sarja oli enemmän hämmentävä kuin hauska. JugiStyle on ehkä hitusen enemmän häiritsevä mutta joka tapauksessa vähemmän hauska. ..onneksi se loppui niin ei tarvitse enää ihmetellä.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa laulamassa kaiken tämän selkäsekoilun jälkeen. Kaikki ihmiset tuntuvat olevan hirvittävän kiinnostuneita selkäarvestani mutta eivät kehtaa kysyä.

Jos sinä haluat nähdä leikkausarpeni, kysy vaan. Se on hieno ja pieni ja ainahan sillä voi päteä. Sitäpaitsi tiedän miltä tuntuu olla utelias mutta ei voi kohteliaisuudesta kysyä.

Mitään en niin karsasta kuin päättelemistä. Tässä Garon pipossa on päättelemistä varmaan 30 pipon edestä. Rasittavaa puuhaa, mutta positiivista kyllä, se puuha on jokaisen lannganpään jälkeen lähempänä loppua.

Tänään on kuorottelupäivä, en jaksaisi lähteä. Laiska minä.

Sain tänään taas NÄIN paljon aikaan asioita, kunnes juutuin Youtubeen ja sammahdin lopulta sohvalle ja kirskuttelin hampaillani poskilihaksen rikki. Ei ihmekään että heräsin ja suuhun sattu, vaikka tuo ilmiö on jo tuttu vuosikausien kirskutteluista. Kirskuttelija, suosittelen ERITTÄIN paljon hammaskiskojen hankkimista. Pari sataa euroa ja sillä pelastat leukanivelet, hampaat ja posket, puhumattakaan niistä vältetyistä säryistä päässä, suussa ja niskoissa joita kirskuttelu aiheuttaa.

Mutta se miksi olen malttamaton, on se että tilasin itselleni kampaaja-ajan. Minä soitin, Eija vastasi eikä kumpikaan tajunnut kumpi on luurissa. Kysyin Eijaa ja se luetteli aikoja kunnes sitten tajus nimeä kysyessä kuka olen kun tarkensin olleeni aiemmin Helminen. Sittenhän se muisti ihan kivasti.

Mulla on muuten ihan käsittämättömän pitkät hiukset, ne ylttää kohta siihen leikkaushaavaan asti, eli ristiselässä mennään. Tosin tuo joutuu niitä leikkaamaan melkolailla latvasta, mutta ne vaan innostuu siitä entistä enemmän ja onhan tää pituus saavutettu sentään kahdessa vuodessa. Kuinka pitkät nämä ovatkaan vuoden päästä.

Pitäiskö vielä kasvattaa pidemmäksi?
Give me feedback.

P.S. Olen huomannut puhetavassani pientä Pasilaistumista. Melko pelottavaa.

..pienimuotoisesti erehtyneet olemaan edelleen hereillä. omgwtf.

Luin vanhaa päiväkirjaa, joskus 2000-luvun alusta. Oli hieman angstisia kirjoitelmia kun kävin läpi velkoja ja pahinta köyhyyttä mitkä tulivat sen jälkeen kun karkasin. Helppohan se on nyt ajatella ja arvostaa mutta kyllä se söi miestä silloin aikoinaan.

Plus olin sinkkuna ihastunut ties kehenkä. Joku Harri mua on ilmeisesti härnännyt, sitten oli se kolmenkympin kriisissä kärsinyt Riku.. joku hintti turkulainen, joku hoitaja joka kulki nikillä setä.. :D

Nämä kaikki löysin ilmeisesti joko irkistä tai kissin chatista. Kävin silloin vielä transaktiovaihetta.

Melko noloa silti.

Selkeesti liikaa kamaa. Kaappi jo täynnä sälää ja kaikkein tärkeimmät jäi laittamatta. :D
Ja meän makkarissa kaikuu. Onpas kummallista.

Sängyn ja seinän väliin olis hyvä istuttaa joku kangas tai seinämä ettei ihmiset kiehnää sitä seinää kaksiväriseksi. Sitten se olis kiehnäyksen mustavalkoinen.

Mutta suurin kysymys lienee, mihin ihmeeseen me istutetaan meän lääkekaappi! Se on semmonen iso vihreä kolho joka vaatii tilaa ja tukea kun se on melko painavakin. Yksi matkan varrella adoptoiduista jutuista ja sen pitäisi olla melko korkealla.

Olin niin väsynyt äsken etten tiennyt enää onko näytössä yksi vai kaksi johtoa. Melko plää. Sänky ei ole vieläkään vapaa, hyllyissä ei ole tilaa ja minä vanhenen koska ymmärrän nyt mitä mummi sanoi toistaessaan lausetta "laita valot lapsi hyvä, ethän sä näe mitään".
Sikäli hupaisaa kun näkö ei ole heikentynyt mutta ehkä minusta on vaan tullut käytännöllisempi ja olen kyllästyneempi kikkailuun.

Ukko nauro mulle kun istuin keskellä lattiaa toisessa kädessä ruuvi ja toisessa ruuvain ja kitisin.
(..ruuvain... ruu.. vain. mikä on sitten puhvain?)

Kauhee bitsinki Amazing Racessa. Mitenköhän ne pärjää Suomessa niiden paikkanimien kanssa. "Go by train to Layliaeinen.. Whaaat?"
Most funneh.

En tie kyl jaksanko tänään tehdä jalkaharjotteita kun oon poikki. Ei niitä kyllä voi tehdä ennenku on saanu noi jutut laitettua ja sängyn vapaaksi. Huomenna voi sitten hifistellä lisää mutta kunhan pääsee nukkumaan niin se olis rule.

Hoho, suomentajan mielestä "They're just jealous!" on suomeksi "Kateita!" :DD
Kateita. Ilmeisesti "kateellisia" on liian pitkä kirjoittaa.