Niinhän siinä käy ettei sitä ole maagisesti taas ihan ok pitkän poikkeavuuden jälkeen.
Olen taas sohvan vanki, koska mulla on tenniskyynärpää enkä saa tehdä mitään, pakko yrittää katsoa telkkaria että ei räpeltäisi mitään. Ha-jot-taa.
Ja kiristelee kättä.
Toivottavasti en joudu maanantaina lääkärille, se olis jo vähän liikaa.
Vaikka no, erittäin ymmärrettävää.
Mut silti.
Mut kurkkukipu on silti katoamassa, kaikki kiitos hunajateelle, et pettänyt luottamustani taaskaan, armas ystävä.
Haluan kutoa! Pelata peliä! Piirtää!
..aaargh.