IRC-Galleria

olen syönyt liikaa kaikenlaista.

satuin tänään ostoksille Day:hin ja ostin paljon kamaa, nyt olen köyhä. ..mutta onnellinen. :)

Wowidanssit on aika hyvin kopioituja, http://www.youtube.com/watch?v=peCPxy2YloY.

Henkilökohtainen suosikkini on Napoleon Dynamiten tanssi.
Tuossa se on kokonaan: http://www.youtube.com/watch?v=pmMAw5a7POU
Taustatietoina kerrottakoon, että oppilaskunnan puheenjohtajakilpa on kuumimmillaan ja nörttimäinen Pedro ei ole valmistanut puheensa lisäksi mitään esitystä, kun taas viittomakielellä pätevä yleissuosittu pikkupissis on taas ylimielisesti voittamassa. Itse tanssi alkaa noin 3:00 paikkeilla.

Huomatkaa klassiset topatut varsisaappaat.

metrossa luki stt:n uutinen jossa todettiin "internetin irc-gallerioissa". uutistoimitus ftw

:: Writers edit. Ilmeisesti kyseessä olikin hra Paateron syvä tietämys siitä missä ne poliisinsa kulkevat, kun tekevät hyvää työtä laajasti kaikissa Internetin IRC-Gallerioissa.

Onneksemme kuitenkin tämän ilmiön yleisyys on liki kadonnut. En kyllä ymmärrä mikä sen monen irc-gallerian takana oleva logiikka on.

päätin valita bussin myöhästymisenkin uhalla. nyt tänne tuli esikouluryhmä, joka on tosin todella hiljainen. lapset juttelevat todella hiljaa, jos ollenkaan kun en niitä kuule. ovat varmaan tottuneet retkiin kun eivät erityisemmin hihku.

aurinko on muuten superkuuma tänään.

Ihan parasta Peteliusta.

http://www.youtube.com/watch?v=2ctcTP9pSHw

Tykkään myös:
http://www.youtube.com/watch?v=gDrPVuU3eRY

Mun jalka on outo, vuoroin kipeä, vuoroin vähemmän.

Käytiin katsomassa Kaupunginteatterissa näytelmä Juoruja. Oli kyllä hauska sekoilu vaikka toisinaan ei meinannut saada puheesta selvää. Mikko Kivinen oli hauska, huomasi heti että kyllä siihen on syynsä miksi se on suuri nimi komedian saralla. Mutta siis suosittelen lämpimästi kaikille, yläkatsomosta kun seurasi, näki kaiken tosi selkeästi (vaikkakin ensimmäiset 20 minuuttia meni siihen että kärsin jatkuvista Sims-flashbackeista).

Mut suosittelen. :)

Sitten sain pitsaa ja suklaata ja olen jo melkein unessa.

Huomenna lääkärin kautta töihin. Olin jo että menen kahdeksaksi töihin mutta se lääkäriaika olikin vasta klo 09 joten se siitä sitten. :)

Nurisin kotiin tullessa että nurinuri aina joku vaiva nurinuri. Mies sanoi että sitä se on, vanhuus.
Totesin perään että niin, vanheneminen on se aika siinä sairaslomien välissä.

Peeäs. Oli melko hassulolli CSI New York joka on siis näistä CSIstä se kaikkein ufoteknisin, kun se seeässiityyppi selas Second Lifee ja sit siellä joku olikin laittanu jonku viiruksen ja se viirus rupes kopioimaan kaikkea ja ylikuormittamaan koneita ja ei oo palomuurii ja mitänyt kun jos katkasee yhteyden niin se murhaaja pääsee pakoon mutku järjestelmä kaatuu voieivoiei niin se tyyppi painaa ESC ja kaikki sähköt katkee kaikista koneista.

Niillä oli se ESC mikä aina parantaa kaikki haavat.

Minusta on hassua että meikäläiset luokitellaan tuollaiseen kansanryhmään.

Vielä loppuajatuksen loppuajatus: Surullista jos se oli Mikkosille uutinen, ettei niiden ohjelmaa kukaan katso.

Jouduinpahan kotini vangiksi kun riepuraukan pohjelihas suuttu eilisestä rilluttelusta. Ei sitä vaan osaa ymmärtää että noin pitkällä elämänvaiheella on edelleenkin seurauksensa, eikä sitä aina voi vaan ravistella käsiään ja palata entiseen.

Hankalinta on tämä aika kun on kunnossa mutta se pitäis muistaa ettei toimi ja oleile niinkuin normaalit ihmiset. Mistä lie tämäkin suuttunut, varmaan siitä kun istuin kuppilassa iltakymmeneen ja sitten harpoin kylmissäni kotiin. Olen kova harppomaan jostakin syystä.

Siellä se nyt kitisee, edes työpaikalle päässyt, mutta siunatun internetin avulla sekin este voitetaan.

Oma fysioterapeutti on lomalla kun soitin kyselläkseni, voishan sitä soittaa siihen vaihteeseen ja sanoa et hei toi yks ei oo paikalla, osaatko nopeesti neuvoa mitä tän kanssa tekisi. Oliskohan ne suostuvaisia auttamaan. :P

Kaveri kyseli miten on, haluaako ihmiset yleensä lapsia ja miksi haluaa mitä haluaa.

Halusin kertoa yleisesti mitä vastasin.

Minä haluan olla mummu ja äiti, askarrella maitotölkeistä ja kreppipaperista muoviliinan ääressä, pyyhkiä kaatunutta mehua pöydältä, kärsiä puutuneista jäsenistä kun pieni nukahtaa syliin sohvalla. Minä haluan järjestää rippijuhlat, stressata joulupukeista, lämmittää kaakaota ja hakea toista päiväkodista. Haluan syntymäpäiväkakut, äitienpäiväkortit, isänpäiväyllätysten järjestämiset, ne rumat itsetehdyt lahjat mitä koulussa tehdään sekä pähkäillä yhdessä miksi on paha mieli.

..joku perusteli että lapset on sellaisia mihin menee heti hermo eikä muutenkaan osaa tietää olisiko hyvä vanhempi. Täytyy sanoa että itse pelkään kuollakseni että olen huono äiti. En uskalla ajatellakaan että perheeseen tulisi joku joka vaatisi minulta niin paljon, joku joka muotoutuu täysin oman esimerkkini mukaan. Lasten raivostuttavuudesta täytyy sanoa se, että olin samaa mieltä kunnes päädyin työttömän harjoitteluun kerhotädiksi. Huomasin että lasten kanssa oleminen oli pelkästään kulttuurishokki, kun osaa rikkoa omat aikuisen käytöksen rajansa ja ottaa vastaan erilaisia käytösmalleja, oppia näkemään lapset eri tavalla.

Omalla tavallani allekirjoitan nekin mielipiteet jos joku ei halua lasta. Mutta jo pelkästään se, että on joku joka rakastaa ihan ainutlaatuisella tavallaan ja jota saa rakastaa ehdottomasti, on harkinnan arvoinen asia. Kuinka ihanaa onkaan peitellä joku nukkumaan ja herätä siihen kun se joku kömpii viereen painajaisen vuoksi, kylmät varpaat mukanaan.

Minä tein caketastrophyn. Sen kakun nimi on Caketastrophy.
Se juttu meni näin:

Ensin tein kaksi kakkutaikinaa, joista toisen värjäsin punaiseksi. Tein kolme kakkua joissa oli shakkikuvion aikaansaava rengastus, toisissa punaiset reunaraita, vaalea raita, punainen sisäraita ja toisinpäin. Kaksi kolmesta kakusta kuivahti, en osannut käyttää ajastinta enkä ottaa kakkuja ajoissa pois. Kyse oli ihan parin minuutin ihanteellisesta ajoituksesta.

Kissat olivat tiellä.

Koska olin juuri ahertanut kakkujen parissa tunnin, pari sekä syönyt ruokaa, nukahdin sohvalle. Kello 22 korvilla nousin ylös väsyneenä ja hieman pihalla koristelemaan kakkua.

Kissat olivat tiellä.

Otin kuivimman palasen pohjalle, kostutin veteen liuotetulla maapähkinävoilla sekä voitelin maapähkinävoilla ja vaahtokarkkitahnalla. Toistin saman seuraavalle kerrokselle ja kääräisin maapähkinävoita vielä kakun päällekin. Tein vaahtokarkkitahnan kakun kuorrutetta varten ja ilmeisesti lotrasin astiaan liian paljon vettä kun tahnaan meni koko tomusokeripaketti eikä se ollut vielä aamullakaan sellainen taikinamainen. Noh, kuitenkin huomasin että käyttämäni elintarvikeväri oli atsovärejä enkä halunnut sitä käyttää.

Kissat olivat taas tiellä.

Otin käyttööni Behnfordsista hankkimani kuorrutemassan, värjäsin sitä pinkiksi toisella, ei atsomaisella värillä ja kaulitsin ohueksi. Kuorrute olisi ollut juuri loistava, vaikka jouduinkin sitä teollista tuoksua vähän muuttamaan mansikanmakuisella tomusokerilla. Kuori kuitenkin halkesi muutamasta paikasta ja päätin yrittää pelastaa sitä aiemmin tekemälläni vaahtokarkkitahnalla.

Kissat pysyivät poissa koska pöydällä ei ollut tilaa kissoille.

Pursotin tahnaa kakun sivuille, hetken päästä huomasin että pursotin sitä myös päälleni. Kokosin uuden pursottimen ja leikkasin sen suun liian suureksi jolloin tahnaa oli kakun vierellä desikaupalla. Koin ensimmäisen epätoivon väreeni. Lisäksi kakun vaaleanpunaisen päällysteen pinta oli hajonnut, mutta tummemman pinkki vaahtokarkkitahna ei sopinut sen korjaamiseen. Laitoin kakun päälle Pikkumyy-piparimuotin ja aloin täyttämään sitä tahmaisella taikinaksi tarkoitetulla tahnalla. Lienee selvää että se ei onnistunut. Yritin selventää omituisen tahnamytyn mallia ja lopulta levitin tahnan kakun päälle epämääräiseksi läiskäksi, lätkäisin päälle kolme kakkukoristetta (nalle, norsu ja possu autoilemassa) sekä pistin kakun jääkaappiin. Tämän jälkeen menin sohvalle kiukuttelemaan ja hetken päästä nukkumaan.

Aamulla ensi töikseni kuorin kakun päältä kaikki koristeet, leikkasin kakun reunat pois (eniten kuivahtaneen kakkupohjan reunat eivät olleet pehmenneet kostuttamisesta huolimatta) ja huomasin että shakkikuvioisen kakun tekemisessä on erityisen tärkeää laittaa varta vasten valmistetut kakkupohjat tiettyyn järjestykseen. Leikkasin kakun kolmeen osaan, järjestin palaset uudestaan ja voitelin väleihin lisää maapähkinävoita jota roiskui myös housuilleni. Tässä vaiheessa huomasin että kakkutarjottimeni oli taas väärin päin enkä olisi saanut kantta kiinnitettyä sen pohjaan (minulla on sellainen kiinni pysyvä kakkutarjotinhässäkkä, mikä on todella kätevä kuljetusta varten, olettaen että muistan tehdä kakun oikealle puolelle sitä pohjaa). Pienen putsaus- ja uudelleenjärjestelyoperaation jälkeen lähdin kauppaan hakemaan kuorrutetta.

Kotiin päästyäni vispasin flora vispin, lätkin sen kakun päälle, koristelin hirvityksen strösselillä, kolmella pääsiäistipulla ja kolmella Chupa Chups -tikkarilla. Kun kakku oli paketissa, huomasin että minulla olisi ollut Behnfordsista varta vasten hankittu varakuorrute valmiina.

Positiivisena pointtina voin todeta että näin sain ainakin väsymykseeni Batterya sekä ylimääräisen kuorrutteen, puhumattakaan koristeista sekä Erittäin Jännittävistä (tm) ilmapalloista jotka löysin kaupasta. Ne ovat samanlaisia kuin Shrekissä, kun se puhaltaa sammakosta ilmapallon. Tuollaisia kumisia ötököitä jotka venyvät.

Töissä sain minua varten leivottuja muffinsseja, jotka voitelivat kuivahtanutta buttiani sekä korvasivat oivallisesti poisjääneen aamiaisen.

Taksikuski oli hauska, mitä nyt kaikki oli vittujotakin, sillei hyväntuulisella tavalla.

Totesin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa että mun elämäni on samanlaista häseltämistä kuin Scrubsissa ja muissa komediasarjoissa, paitsi että postkakkudepression ei katkea mainoskatkolla. Onneksi kuitenkin muilla on ihan yhtä hauskaa seurata mun edesottamuksiani kuin telkkariohjelmaa katsoessa.

I has postkakkudepression.

Paska kakku ei onnistunu. Taaskaan. Harkitsen jutun siirtämistä päivällä ja kakun heittämistä seinään.