IRC-Galleria

Tänään on ollut kivae päivä. Mietin tässä että meniskö pitkän kaavan mukaan vai miten. Katsotaan.

Okei. Heräsin ajoissa kiitos uuden avaruusmuovisängyn, joka toimii niinkuin Tempur ja muotoutuu nukkujansa mukaan. Toi sänky on vähentäny mun uniaikani puoleen, en selkeästikään ole saanut nukuttua aiemmin, kun olen herännyt väsyneenä ja nukkunut loputtomiin. Nyt sitä herää virkeänä vaikka olisi nukkunut vain kuusi tuntia.

No, siis heräsin. (Kiva jos tuosta jo saa tuommoisen selityksen, pyydän jo valmiiksi anteeksi kaikilta jotka tätä channelii kuuntelee.)

[aaaargh go away Jonathan from Spotify!]

Lauantain Suuri Juttu oli Anun häät, jotka alkoivat kello viisi. Kävin heti suihkussa, nyppelin kulmakarvoja ja ajelin jalkoja. Lisäksi pyöritin hiukset paplareiden ympärille ja rentouduin ajoissa valmistautuneena katsomaan Postal-elokuvaa. Se oli aika hassu, rohkea veto WTC-herkkiä amerikkalaisia ajatellen. Söin pitsaa joka alkoi närästää ja huomasin että kyseessä taisikin olla jännitys kun rupesi hermostuttamaan.

Purin tukkaviritelmäni ja masennuin kun hiukset näyttivät hyvin kiharattomilta, sen sijaan ne muistuttivat karvakasaa jonka päälle oli juopuneet äijät räkineet. Valitin asiasta ukolle, joka lohdutti sanomalla että harjaa niitä hiuksia, kyllä ne siitä.
"MUTTAKU MÄ OON JO HARJANNU NIITÄ!"
Torment. Lisäksi paita venyi tissien kohdalta sillee että nappien väliin muodostui kurkistusaukko, jolloin ompelin nepparin kahden napin väliin. Näin asiasta ei tarvitse välittää.

Masentelin koneen ääressä ja kun huomasin olevani Päivän kuvassa, luin saamiani kommentteja. Sain käsittämättömän paljon palautetta pöljistä kuvistani ja muutamaa negistelijää lukuunottamatta palaute oli erittäin positiivista. Se lämmitti sydäntä ja päätin pestä hiukseni uudestaan. Sitten pistettiin väriä naamaan, kuivattiin tukkaa ja keksin että kun siirrän jakauksen paikkaa, näytän vähän laittautuneelta mikä on ihan jees. Olin myöhässä PANIIKKI PANIIKKI mutta onneksi ihana mieheni ajoi mut paikalle. Se on ihana. Vitsi että joku viitsiikin olla noin kiva.

Noh, minä punaisessa ruutupaidassani, musta hame päällä ja kattikengät Maraia jalassa, kuljin juhlapaikan sisäpihalle. Ei ketään tuttua näkyvissä, kävelin niiden muutaman luo jotka istuivat pihalla.
"Oletan saapuneeni juhlapaikalle" sanoen tarjosin kättä. "Hei, minä olen Saaka".
Ihmisiä tulvi vain lisää ja lisää, kaikki oli täysissä juhlatamineissa ja tunsin olevani hyvin casual. Tuli hieman vääränlainen fiilis ja koska en halunnut kätellä kaikkia, palasin takaisin tielle ja vaivuin tien toiselle puolelle varjon alle piiloon.

Tulihan sieltä sitten muitakin, komeasti puvussa tai hameessa, tunsin edelleen oloni omituiseksi. Pelkuroin hetken ja esittelin piirtämiäni kortteja (yhden itseltäni ja toisen koko firman puolesta) ja höpöttelin hassuja, hiljaa kauhistellen sitä kun joudun ruutupaidassani kaiken sen silkin ja shifongin keskelle. Noh, aika tuli kerääntyä pihalle ja sinne mentiin. Lopulta tuli lisää kavereita ja luikin näiden joukossa itsekseni ajatellen että mitä sitä suremaan kaatunutta maitoa. Huolimatta niistä kummastelevista katseista joita sain vaikka varmastikin kyseessä oli pelkkä uteliaisuus eikä niinkään vaatepahastelu.

Hääpari saapui, juotiin malja ja käteltiin. Siirryttiin sisään ja syötiin, minä puhuin englantia aussitytölle ja miehelleen ja selitin kaikkea hämmentävää. Huomasin etten ihan muista kaikkia sanoja joko suomen- tai englanninkielestä. Riippuen siitä mitä kieltä puhun. Mutta englantia on kiva puhua joten se oli hauskaa.

Hyppään vähän kun en jaksa kaikkea selostaa, tuli puheita ja kaikkea (eeeeei Jonathan!!) ja sitten alkoi soittaa bändi. On tosi kiva nähdä kun muutkin vieraat innostuvat tanssimaan eikä vaan meidän porukka joka on aina heti mukana kun tulee jokin tommonen juttu. No Bonus soitti ja kaikki ilakoi. Kivaa. Seisoin ulkona Hantun kanssa kun joku pitkä mies tuli englantia puhuen juttusille. Oli kuulemma huomannut kenkäni ja kehui että on tosi hienot. Lisäksi tämä selvensi että jos tämä on ihmisille rento pukeutumistyyli, hän ei halua nähdä juhlapukuja. Kerroin kokemastani kummallisuudentunteesta ja olimme hyvin samalla aaltopituudella. Mies osoittautui loistavaksi juttukumppaniksi ja meistä tuli fäsärikaverit. We are like this, my friend.

Noh, juttelin kovasti kaikille jotka sattuivat vierelle, tosin en välttämättä niin kovasti kaikille satunnaisille. Saan ihmisiltä sellaisia kummaksuvia katseita kun olen paikalla tai kun puhun, niin mielelläni olen pöljä kavereiden kesken. Ihmiset olivat kuitenkin varsin leppoisia ja juttelin pitkin iltaa kaikenlaisten ihmisten kanssa ja paljon englanniksi.

Alkaa väsyttää niin en jaksa selittää. Mutta oli tosi hauskaa. Feidasin jatkot vanhaan tapaan kun haluan rentoutua hetken ennenkuin menen nukkumaan ja tarkoituksena oli ehkä piirtää vähän mutta toisaalta tuo taivaallinen sänky houkuttelisi nukkumaan.

Jalkoja särkee kaikesta siitä seisomisesta ja vaikka katsoin itseäni peilistä kotiinsaavuttuani ja huomasin että mulla oli rumat kulmakarvat, on koko päivän saldo tosi kiva.

Ja kaikkein kivointa lienee se, että saimme työporukalla kerättyä hääparin sänkyrahastoon 500 euroa. Sillä pitäis jo irrota sängynjalka tai kaksi.

Siis mikä on siinä, että nyt kun mulla on hieno näyttö, tuntuu puolet kuvista olevan puhkipalaneita.
Hm! Ihan typerää kun ei koskaan voi olla varma että miltä se kuva näyttää kun se näyttää jokaisen koneella erilaiselta.
Kirottu digidigi.

Niinja ilmeisesti tuossa naapurissa on meneillään joku Pekka Siitoin Suviseurat, siellä ne taas huusi HEIL HEIL iltakymmeneltä. Taitavat olla vielä samoissa sooseissa kuin toissapäivänä.

Tarinoita naapureista.
Meillä on näitä hauskoja naapureita.. Maraia
Äsken sinne meistä etummaiseen parveketerassiin ilmestyi kaksi miestä, toisella oli sellainen koppalakkiarmeijahäslinkipuku päällä. Sitten ne kohotteli olutta jollekin kolmannelle jossain matkalla junalle tms. ja huusi Sieg heil! Sieg heil! Sieg heil! Sieg heil!

:D
Hyvät bileet (tm)

kun nauroin niin paljon kun mies laitto pussilakanaa.
Sitten tuli hiK-Ka.
Nyt sisuskalut heittää aina häränpyllyä kun nikottaa.

Vois ehkä mennä nukkumaan, haluaisin testiä tota hienoo uutta patjaa. Se on niin pehmuinen. Haluanko huomenna nousta ollenkaan?

Aini huomenna pitäs ostaa uus näyttöki. Millähän ketulla mä saan sen himaan.
Vaatteita ei ainakaan voi ostaa enää ku näyttö vie kaikki rahat. Yhyy.
Villatakki olis ollu kiva mut huppari riittänee, kunhan sen ensin pesee.

Tiistai 28.03.2006
23:03 Elämän tosiasioita.

Ihmiset eivät kysy, eivät kuuntele eivätkä ymmärrä.

On helpompi olla hiljaa.


Mutta sisin huutaa kun aamuisin kävelen kallion leipäjonon ohitse ja näen sen ulottuvan pitkälle kulman taakse.

Joka Ikinen Päivä.

Torstai 23.03.2006

Oujee

Minen kyl tykkää tehdä töitä tyttöjen kanssa.

Tehdäänkö nyt tää juttu? Okei, mulla on tämmönen ajatus..
1. keskeytys, selvitys, kommentteja
.. no siis aattelin et se olis näin ja sitten se jatkuis näin..
2. keskeytys, kuinka hiusrullat toimii + hauska juttu monitorissa.
.. no siis aattelin näin tätä ja jatkettais sitä tällee ja käännettäis näin..
3. keskeytys, mitä aattelit? selvitys, kommentteja.
.. hei oikeesti mä en jaksa selittää, saanko kertoa tän nyt kokonaan.
4. keskeytys, toinen kehottaa toista seuraamaan, hermo palaa, toinen poistuu.
.. minä hakkaan päätä pöytään ja kieltäydyn jatkamasta.
keskustelua, jatkan ideaani, mitään ei tapahdu.
pientä kriisinhallintaa, kiukustumisten puntarointia ja pahan olon purkua keskustelemalla.
.. menetän hermoni, pauhaan että teen jutun yksin, alan työstämään raakaversiota.
muut kehittävät parissa minuutissa täysin uuden version.

päätetään että tehdään kaksi versiota. Minä ja muut.

Kivoja ootte ja tykkään, mut tämän vuoksi en tahdo tyttöryhmiin. :( Not efficiant enough for me.

Vanha merkintä sattui silmiin:

"3.2.2006

Wah, jopas nyt

Aika räjähtävä herätys. Makasin nykerössä peiton alla, pimeässä, lämpimässä.. Niinkun nyt aamuisin itsensä saattaa peiton sisältä löytää.

Eteisestä kuului "Spruits" ja useita "ög, ög, ög, ög, ög" -ääniä.
Kissaihmiset tietää selkeästi että mattopyykki edessä, katti oksentaa.

Siinä sitten nanosekunnin päästä, eteisen lattialla polvillaan, peffa pystyssä, hiukset sekaisin ja rasvassa, käytävän päässä kokovartalopeili, joka ei valehtele kirkkaan eteislampun alla ja tiedättekös mitä mielessä kaikui kaiken sen kissansyljen imeytyessä matosta paperiin..
"Does my bum look big in this?"

Koomista.

Mutta jos se ei riittänyt huonon aamun aloitukseksi niin kokeiles tätä:
Oksetuslääke kissalle ja siis oksetuslääkkeellä tarkoitan juuri sitä. Muistelepa itse miten ihania lääkkeitä sulle on annettu pienenä ja lasta sentään voi huijata kun ei se tajua miltä joku maistuu ennenkuin jälkeenpäin.

Olisi kyllä pitänyt leikata ne kynnet ensin lyhyiksi ja terättömiksi tapeiksi.

Loppujen lopuksi seison voipuneena, paperitollot toisessa kädessä, lääkeruisku toisessa, jalat ja kädet verillä, paidanrintamuksessa kakalta tuoksuvaa oksulääkettä ja alan vasta ymmärtää sitä seikkaa, että olen herännyt helmikuun kolmannen päivän aamuun."

Otsassani jöpöttää koreasti maamerkki, kun wacomini idiotismivärinään selvisi syy. Uusi näyttö is needed urgently. HIENOA. Assemblyihin on reilu viikko ja kuva vaatii työtä, joten pitäisi jostain yskäistä pari satasta ja vielä kantaa retuuttaa kotiin uusi näytönperkele.

Voi miten siistiä.
Onneksi saan värinän minimoitua jos painan paljaat varpaani koneen sivustaa vasten.
Talk about performance art.

Voi jumalauta. Miten aina pari viikkoa ennen Assyja tää kone keksii jonkun lisähaasteen.
Ihan ku joku Selviytyjiin kehitetty uus mahtava juonenkäänne joka kääntää pelin täysin ympäri.

Mutta meillä on uusi ihana patja, joka ainakin helpottaa tuskaa nukkuessa. Kun nyt sen saisi kaivettua esiin kaiken tuon pyykkivuoren alta.

Ärrärrärrärrärrärr

Mun kuvassa on paljon kaikkii pikku yksityiskohtia joita ei sitten näe välttis kun kuva on valmis. Pyydettiin sitten laittamaan kaikki etiketit yhteen jotta niitä voi ihastella. Ne suttusimmat x pikseliä isot mytyt jäi pois mutta onpahan jotain.

Koska etiketit ja muu tunnistettavuus on pahasta ja tekijänoikeus, piti sitten keksiä uusia.
Aika ihmeellisiä olen keksinyt vaikka ne on tosiaan x pikselin kokoisia.

Kuva siis koostuu siitä, että siellä möyrii zombunneheja apteekin hyllyn välissä ja nämä sitten täyttävät hyllyjä. Vasen hylly on jo täynnä ja oikea ei niinkään, mutta kyllähän noita kertyy tässä ajan mittaan. En varmaan toista kollaasia tee koska: hajotus.

Mitä hittoo tää sama pinkin biisi kolmatta kertaa ei voi kestää.

Kuvasta muuten löytyy sitten sellaisia zombunneh-klassikoita kuten:
1) moottorisaha
2) katastrofeille tarpeellinen pullovesi (jug)
3) tulitikkuja (jotka ei toimi kun pitäisi tietty ja joita otetaan vaan yksi aski 20 ihmiselle)
4) Ensiapupaketti tulitikkujen vieressä (duh)
5) Zombies for dummies (josta tulee kyllä Zombies for idiots koska: tekijänoikeus)
Ja muuta kaikkee.

"Toi oli niin ruma ettei se ainakaan oo mikään Pelastaja"

Firma sijaitsee siis Pelastusaseman lieppeillä ja monesti ohikulkiessa siellä on semmoisia univormuisia pelastajamiehiä jotka on nuoria ja lihaksikkaita ja kuulemma harmillisen harvoin ilman paitaa.