IRC-Galleria

joskus blogata jotakin.

Valmis assykuva! Se on valmis! Ready!

En tosissani uskonut että koskaan saisin sen valmiiksi.
Siksi epäilenkin että se on vielä keskeneräinen mutta ehkä aivoni eivät sitä vaan tajua.

Voisin tehdä väritarkistuksen ukon koneella mutta se kuitenkin tarkottaisi sitä, että pirskeles niitä värejä pitäisi korjailla ja sitten itkettää.

Mutta se on valmis, Saga, ihan totta.

sydärin tai veritukkeuman tai närästyskuoleman tai mitälie.
Hiemanko kakka ruokatottumus mulla. :D

P.S. sheidasin äsken jotakin.

Sininen, vihreä ja keltainen alkoholifazerina?? Tahtoo maistaa.
Onkohan toi ruskea Fazerinakaan enää entisensä.
http://www.youtube.com/watch?v=_2G48R9gE34

Hei vähänkö vainoharhanen olo, oon ollu superväsyny pari kolme päivää, sit äsken aivastin (!) ja yskin (!!).
No ei sillä aivastamisella tai muulla ole sillee väliä mutta tämä väsymys on pyllystä.

Lisäksi mun piti siitä avautua et vähänkö naistenlehdet on kummallisia.
Yhden kannessa luki niitä houkuttavia otsikoita jotka saa ihmiset ostamaan niitä lehtiä ja kaks otsaketta tarttu silmään. Ne oli päällekkäi ja ylhäältä alaspäin luki:

"Lapseni kuoli
vatsaani!"

"Näin kuntoilet
tehokkaasti"

Sillee.. Tervettä.

☻/
/▌Tässä on Einari. Einarilla on supervoima. Jos lisäät Einarin päiväkirjaasi hän
/ \ kumoaa kaikki "jos et lisää tätä päiväkirjaasi, kuolet"-jutut ja tekee päivästäsi paremman.

..ja ostaa Fenixin painonhallintaan tarkoitettua ananasajuomaa, se on ihan tyhmää että ihmiset ajattelee että sitä ostaa siksi kun on paksu.
Minä ostin sitä siksi kun se ei ole limua ja siinä on magnesiumia joka helpottaa jalkakramppeja. On kurjaa nukkua ja herätä kamalaan kramppiin ja sitten aamulla on pohkeet ihan kipeet.

Jos olisin laiha, ne ajattelis että "onpas kiva kun ihminen on valveutunut ja elää terveellisesti"
mutta koska olen paksu, ne voi ajatella että "niijust mee laiska urheilemaan, ei se läski millään spessujuomalla lähde". :D

Semisti vainoharhanen.
Kuvittelen aina kaupassakin kun ostan suklaapatukan että kaikki paheksuu mua kun oon paksu ja syön suklaata.

Kertonee hyvin minäkuvasta.

kun ainoa hupi on kiertää muiden ihmisten kuvissa negailemassa. Sain massiivisesti hyvää palautetta mutta silti joukossa oli joitakin jotka jopa sanoivat "kuole pois" tms. Voi elämä.
Eikä se älyttömyys katso edes ikää, siellä olisi ihan nuorimmat ja vanhimmat samalla linjalla.

Ihmeellistä meininkiä, mikseivät ole hiljaa ja mene kiusaamaan sitä ihmistä jolle ne on vihaisia?

Tänään on ollut kivae päivä. Mietin tässä että meniskö pitkän kaavan mukaan vai miten. Katsotaan.

Okei. Heräsin ajoissa kiitos uuden avaruusmuovisängyn, joka toimii niinkuin Tempur ja muotoutuu nukkujansa mukaan. Toi sänky on vähentäny mun uniaikani puoleen, en selkeästikään ole saanut nukuttua aiemmin, kun olen herännyt väsyneenä ja nukkunut loputtomiin. Nyt sitä herää virkeänä vaikka olisi nukkunut vain kuusi tuntia.

No, siis heräsin. (Kiva jos tuosta jo saa tuommoisen selityksen, pyydän jo valmiiksi anteeksi kaikilta jotka tätä channelii kuuntelee.)

[aaaargh go away Jonathan from Spotify!]

Lauantain Suuri Juttu oli Anun häät, jotka alkoivat kello viisi. Kävin heti suihkussa, nyppelin kulmakarvoja ja ajelin jalkoja. Lisäksi pyöritin hiukset paplareiden ympärille ja rentouduin ajoissa valmistautuneena katsomaan Postal-elokuvaa. Se oli aika hassu, rohkea veto WTC-herkkiä amerikkalaisia ajatellen. Söin pitsaa joka alkoi närästää ja huomasin että kyseessä taisikin olla jännitys kun rupesi hermostuttamaan.

Purin tukkaviritelmäni ja masennuin kun hiukset näyttivät hyvin kiharattomilta, sen sijaan ne muistuttivat karvakasaa jonka päälle oli juopuneet äijät räkineet. Valitin asiasta ukolle, joka lohdutti sanomalla että harjaa niitä hiuksia, kyllä ne siitä.
"MUTTAKU MÄ OON JO HARJANNU NIITÄ!"
Torment. Lisäksi paita venyi tissien kohdalta sillee että nappien väliin muodostui kurkistusaukko, jolloin ompelin nepparin kahden napin väliin. Näin asiasta ei tarvitse välittää.

Masentelin koneen ääressä ja kun huomasin olevani Päivän kuvassa, luin saamiani kommentteja. Sain käsittämättömän paljon palautetta pöljistä kuvistani ja muutamaa negistelijää lukuunottamatta palaute oli erittäin positiivista. Se lämmitti sydäntä ja päätin pestä hiukseni uudestaan. Sitten pistettiin väriä naamaan, kuivattiin tukkaa ja keksin että kun siirrän jakauksen paikkaa, näytän vähän laittautuneelta mikä on ihan jees. Olin myöhässä PANIIKKI PANIIKKI mutta onneksi ihana mieheni ajoi mut paikalle. Se on ihana. Vitsi että joku viitsiikin olla noin kiva.

Noh, minä punaisessa ruutupaidassani, musta hame päällä ja kattikengät Maraia jalassa, kuljin juhlapaikan sisäpihalle. Ei ketään tuttua näkyvissä, kävelin niiden muutaman luo jotka istuivat pihalla.
"Oletan saapuneeni juhlapaikalle" sanoen tarjosin kättä. "Hei, minä olen Saaka".
Ihmisiä tulvi vain lisää ja lisää, kaikki oli täysissä juhlatamineissa ja tunsin olevani hyvin casual. Tuli hieman vääränlainen fiilis ja koska en halunnut kätellä kaikkia, palasin takaisin tielle ja vaivuin tien toiselle puolelle varjon alle piiloon.

Tulihan sieltä sitten muitakin, komeasti puvussa tai hameessa, tunsin edelleen oloni omituiseksi. Pelkuroin hetken ja esittelin piirtämiäni kortteja (yhden itseltäni ja toisen koko firman puolesta) ja höpöttelin hassuja, hiljaa kauhistellen sitä kun joudun ruutupaidassani kaiken sen silkin ja shifongin keskelle. Noh, aika tuli kerääntyä pihalle ja sinne mentiin. Lopulta tuli lisää kavereita ja luikin näiden joukossa itsekseni ajatellen että mitä sitä suremaan kaatunutta maitoa. Huolimatta niistä kummastelevista katseista joita sain vaikka varmastikin kyseessä oli pelkkä uteliaisuus eikä niinkään vaatepahastelu.

Hääpari saapui, juotiin malja ja käteltiin. Siirryttiin sisään ja syötiin, minä puhuin englantia aussitytölle ja miehelleen ja selitin kaikkea hämmentävää. Huomasin etten ihan muista kaikkia sanoja joko suomen- tai englanninkielestä. Riippuen siitä mitä kieltä puhun. Mutta englantia on kiva puhua joten se oli hauskaa.

Hyppään vähän kun en jaksa kaikkea selostaa, tuli puheita ja kaikkea (eeeeei Jonathan!!) ja sitten alkoi soittaa bändi. On tosi kiva nähdä kun muutkin vieraat innostuvat tanssimaan eikä vaan meidän porukka joka on aina heti mukana kun tulee jokin tommonen juttu. No Bonus soitti ja kaikki ilakoi. Kivaa. Seisoin ulkona Hantun kanssa kun joku pitkä mies tuli englantia puhuen juttusille. Oli kuulemma huomannut kenkäni ja kehui että on tosi hienot. Lisäksi tämä selvensi että jos tämä on ihmisille rento pukeutumistyyli, hän ei halua nähdä juhlapukuja. Kerroin kokemastani kummallisuudentunteesta ja olimme hyvin samalla aaltopituudella. Mies osoittautui loistavaksi juttukumppaniksi ja meistä tuli fäsärikaverit. We are like this, my friend.

Noh, juttelin kovasti kaikille jotka sattuivat vierelle, tosin en välttämättä niin kovasti kaikille satunnaisille. Saan ihmisiltä sellaisia kummaksuvia katseita kun olen paikalla tai kun puhun, niin mielelläni olen pöljä kavereiden kesken. Ihmiset olivat kuitenkin varsin leppoisia ja juttelin pitkin iltaa kaikenlaisten ihmisten kanssa ja paljon englanniksi.

Alkaa väsyttää niin en jaksa selittää. Mutta oli tosi hauskaa. Feidasin jatkot vanhaan tapaan kun haluan rentoutua hetken ennenkuin menen nukkumaan ja tarkoituksena oli ehkä piirtää vähän mutta toisaalta tuo taivaallinen sänky houkuttelisi nukkumaan.

Jalkoja särkee kaikesta siitä seisomisesta ja vaikka katsoin itseäni peilistä kotiinsaavuttuani ja huomasin että mulla oli rumat kulmakarvat, on koko päivän saldo tosi kiva.

Ja kaikkein kivointa lienee se, että saimme työporukalla kerättyä hääparin sänkyrahastoon 500 euroa. Sillä pitäis jo irrota sängynjalka tai kaksi.

Siis mikä on siinä, että nyt kun mulla on hieno näyttö, tuntuu puolet kuvista olevan puhkipalaneita.
Hm! Ihan typerää kun ei koskaan voi olla varma että miltä se kuva näyttää kun se näyttää jokaisen koneella erilaiselta.
Kirottu digidigi.

Niinja ilmeisesti tuossa naapurissa on meneillään joku Pekka Siitoin Suviseurat, siellä ne taas huusi HEIL HEIL iltakymmeneltä. Taitavat olla vielä samoissa sooseissa kuin toissapäivänä.