Haisen deekumetsälle.
Democompot olivat jotenkin lannistavia tänä vuonna, jäi semmonen "voi helv toi on makee" kokematta oikeastaan. Omasta kuvastakaan ei saanut pahemmin palautetta, mikä oli kurjaa. Tämä assyväkertäminen on kuitenkin herätellyt takaisin sellaista hinkua piirtää lisää, mutta pitäisi oppia tekemään sitä kepeämmällä sydämellä eikä ottaa kaikkia töitä sellaisina tappomurhapakkoloistaa-pakkomielteinä. Ei kuvan tarvitse olla täydellinen että se pärjää, vaikkakin ei toi mun kuva ollutkaan. Vois harkita toisen taustan liittämistä mutta se on jo ihan eri juttu.
Nyt ensin pitää saada työn alle etsykauppa ja Olli-kirja, kun on loistava tarina kasvamassa sitä varten.
Mutta hyvä mieli kun on ollut hauskaa, iloisia ihmisiä, rento tunnelma ja halejakin.
Olen jostakin syystä kokenut oloni aina assyilla kotoisaksi, vaikka en kuulu mihinkään ihmisryhmään siellä. Onnistun jopa osallistumaan demokeskusteluihin, vaikkakin vaihtelevalla menestyksellä.