IRC-Galleria

Mummu koukutti mut kahviin. Ensin aamupalaksi puuroa, sitten kysymys "Otatko kahvia?".

Istutaan pöydän ääressä jonkin aikaa juttelemassa. Mummu kysyy: "Otettaisko vähän kahvia ja niitä keksejä?".

Lähdetään kaupungille pyörimään, hakemaan junalipun ja koluamaan kauppoja, pysähdymme Seppälään, Postiin ja Tiimariin. Sitten Citymarkettiin kahville.

Otamme taksin jolla ajamme hetkeksi Paattion Lehtoon moikkaamaan äitiä ja pappaa ja tätiä. Huristamme kotiin, läsähdämme pöydän ääreen ja mummu sanoo: "Ehditään ottaa vielä kahvikupit ennen kuin alan tekemään ruokaa."

Mummu tekee poronkäristystä perunamuusilla ja minä kopioin muun muassa perheraamatusta nimiä sekä vuosilukuja. Syömme ruokaa, nyt on täysi olo. Naapuri tulee kylään ja mesoaa Madonnan miniminiminihousuista puolitoista tuntia. Naapuri näyttää yllättyneeltä kun sanon ettei ne ihmiset ole menneet sitä Madonnaa katsomaan sinne keikalle vaan nauttimaan musiikista. Juon ainakin kaksi kahvikupillista ja toivon että aika kuluu nopeasti.

Jepjep, onneksi sentään osattiin lopettaa ajoissa ennen nukkumaanmenoa, mutta onko se nyt ihme miksi kiukututtaa kun keho huutaa addiktiivisia aineita. Eilen lisäksi poltin viimeisen savukkeeni, nyt jos vielä ostan askin, ostan sitä superlaittia niin kun sellaisen on polttanut, on erille pääsy helpompaa. En ole vielä päättänyt mitä teen, huomaan vain sen että stressaa aikalailla tämä hetki. Voisi ehkä viedä roskat ja ostaa pitsan aamupalaksi. Ja tupakkia.

Mutta olen minä kyllä vähän kyllästynyt noihin kaikkiin. Eihän niistä hyvä olo tule vaikka nautintohetkellä se täyttääkin jonkin tarpeen. Suklaa ja tupakka on olleet pitkään mun ainoita ystäviä, kun yksin on istunut kotona, on niitä puputellessa kulunut aika johonkin muuhun kuin oman elämän epäkohtien miettimiseen. Eikä sen edes tarvitse olla suklaa tai tupakka. Korvikkeita löytyy mistä tahansa.

Väsyttää ihan sikana.
Pitäs nyt ainakin ensimmäiseksi soittaa Welholle siitä Big Brotherista. :D

Ärrrrr.. Puren jotakuta nilkkaan. Ikäänkuin sisäinen Pikku Myyni olisi herännyt. Ärrrr..

Väsyttää ihan sikana tuon junamatkan jälkeen, olen juonut kahvia niin että horkka iskee ja tavannut serkkutytöt ja leikkinyt muutaman viikon ikäisen kissimirrin kanssa. Se on niin pieni että nauku on kuin hiiren skviik, pieni ja korkea ääni. Loma on alkanut ja ainoa mikä minua stressaa on sosiaalisen median rasittavuus. FB applikaatio ei toimi niinkuin pitäisi ja IG:n käyttäminen iPhonella on täysin mahdotonta. m.irc.fi ei esimerkiksi näyttänyt mikä kommentti on yksityinen ja mikä ei. Tyydyn siis tähän webaversioon vaikka tän kautta ei voikaan lähettää kuvia. Voi minua, kun ei ole Internettiä. Miksi ne ei myy kausimokkuloita, ostais mokkulan itselleen ja sitten aina aikaa. "Nyt tää toimis niinku seuraavan kuukauden ok?"

Perjantaina olisi taas uusi junamatka Tampereelle josta autolla Yyteriin kissat takapenkillä. Olen ollut näkevinäni pieniä mustia kissavarjoja jotka livahtavat oven suusta sängyn alle. Onkohan Taisto tullut salaa mukaan..

Mutta voi että se pieni killi oli söötti. Laittaisin kuvan jos tämä systeemi sen sallisi.

Nyt mun kädet puutu kun nojasin kyynärpäitäni pöytään estäen kaiken verenkierron käsistäni.

Joo että silleen, heräsin taas yöllä siihen että mennä narskutin hampaita, aamulla oli sitten leuka hellänä. :D

Mut se oli semmosta niinku olis nähny unta missä syö jotakin. Ei kirskunu vielä ainakaan.
Pitää muistaa ottaa se hammassuoja mukaan kun lähtee pohjoiseen, vaikka pelottaakin että hampaat muhii siinä puhki.

..ja vaikka kuulostaakin sen kanssa Stallonelta.

Ihkuu, loma ihan kohta mutta tuntuu et mitä enemmän on viikkoa kulunut, sitä enemmän on tekemistä. Jaiks. Pitäis pestä pyykkiä ja siivota ja järkätä ja pestä ja puunata ja järkätä ja etsiä ja valmistella ja ja ja.

Lisäksi aion yllättää perjantaina.

kakkakikkare on englanniksi crap lump.

Aloitin hienon projektin - 52 kuvaa minusta, yksi per viikko. Failure tuli viimeistään siinä vaiheessa kun hukkasin yhden kuvista ja aikataulut alkoivat venyä. :(

Ihan surkeeta. Pitänee perua koko juttu.

Mailikin kiukuttelee, yhyy.

Miksi mun silmät kuivuu jatkuvasti?
Mulla voi olla kuivat silmät!
Niin käy joskus.

..ihan sikana toi alotettu antibiootti, ensimmäinen sen jälkeen kun kävi köpelösti. Maraia

Söin siis antibioottia joka turvotti mun naaman allergiareaktion seurauksena, se tuli vaivihkaa ja nyt oon sit tosi varovaisena ettei tästäkin lähde turpoamaan.

Kuolemakuolemakuolema

Eilen.. tai no jo lauantaiyönä löysin sellaisen kipeän mytyn reidestä. Tulehtunut ihohuokonenhan se.

Eikös nyt ole mätäkuu? Kiva kun jalassa on semmoinen kipeä ja kova verimöykky joka muhii aina jos istuu tai hankautuu kun kävelee. Istumisen vielä kestää kun on mahdollisuus vaikuttaa muhimisen määrään, mutta kävely ei vielä luonnistunut. :(

Mulla oli kello soimassa jo kuudelta mutta oli pakko laittaa se inhimillisempään aikaan soimaan että voin soittaa töihin ja ulista tuskaani. Jollakin ilveellä on sitten pakko päästä lääkäriin tänään, tehtävä hieman sellaista damage controllia.

Ja kuntosalillekin piti mennä tänään. :(
Aina mulle käy näin. Ei oo mikään tekosyy että ei pääse urheilemaan kun posahtaa selkä, tulehtuu kurkku kuukaudeksi, jalkaan ilmestyy jokin ihme tulehtuma.. List goes on.
Miksiköhän näin on?

Haisen deekumetsälle.

Democompot olivat jotenkin lannistavia tänä vuonna, jäi semmonen "voi helv toi on makee" kokematta oikeastaan. Omasta kuvastakaan ei saanut pahemmin palautetta, mikä oli kurjaa. Tämä assyväkertäminen on kuitenkin herätellyt takaisin sellaista hinkua piirtää lisää, mutta pitäisi oppia tekemään sitä kepeämmällä sydämellä eikä ottaa kaikkia töitä sellaisina tappomurhapakkoloistaa-pakkomielteinä. Ei kuvan tarvitse olla täydellinen että se pärjää, vaikkakin ei toi mun kuva ollutkaan. Vois harkita toisen taustan liittämistä mutta se on jo ihan eri juttu.

Nyt ensin pitää saada työn alle etsykauppa ja Olli-kirja, kun on loistava tarina kasvamassa sitä varten.

Mutta hyvä mieli kun on ollut hauskaa, iloisia ihmisiä, rento tunnelma ja halejakin.
Olen jostakin syystä kokenut oloni aina assyilla kotoisaksi, vaikka en kuulu mihinkään ihmisryhmään siellä. Onnistun jopa osallistumaan demokeskusteluihin, vaikkakin vaihtelevalla menestyksellä.

Ei päässy mun kuva screenille, ei. No, ei se ihmekään, loppujen lopuksi se tausta oli melko halvasti kyhätty. Hahmot ja idea toimi mutta tausta oli liian työläs. Harkitsen piirrustelutyylin muuttamista ensi vuodeksi, nykyään erotun liikaa joukosta ja se syö suosiota.

Jalat on ihan kuivat kun on talsittu pitkin poikin kengät jalassa. Mutta oli ihan hauskaa vaikka nyt väsykiukututtaakin. Eiköhän se mene ohi kun pääsee katsomaan compoja ja masentavan makeita graffaentryjä. 4k oli kova viime yönä eikä oldschoolikaan mikään hissukka ollut, vaikka niitä olikin vain kaksi. Istuttiin isolla lössillä yläkatsomossa ja naurettiin - joku nitisytti penkkiä takana ja kun nämä huomasivat että kritisoitiin, sitä nitinää alko kuulumaan jokapuolelta ja ihan tahallisesti. Kun vilkaisin selkäni taakse, huomasin että näitä nitisyttelijöitä nauratti ihan yhtä paljon kuin meitäkin.

Onkohan assyilla kukaan koskaan pahalla tuulella? Tai itse en ole ainakaan huomannut. Ihmiset on rentoja ja sosiaalisia, ainoat jotka stressaavat jostakin, ovat henkilökunnasta tai tyttöjen vessassa meikkaamassa. Niin ja tietty ne jotka tekevät produaan viimeiseen sekuntiin asti.

Mies on varma ettei tänä vuonna päästä palkinnoille. En tiiä, voi ollakki. Mutta onko se nyt sitten pääasia?

Olisi ollut jännä nähdä se oma kuva taas screenillä vaikka ihan totta puhuakseni se pelotti koska kaikki virheet on silloin paljon suurempia. Ehkä ensi vuonna taas, jollain vähemmän mahdottomalla ajatuksella.

Mutta enivei semmoisella kuvalla, joka ei ole mikään tyttöihkutus niinkuin esimerkiksi kuva jossa on pörheä nalle, kädestä pitämistä, sydän ja tai hali.