IRC-Galleria

Mulla olis kaikki Star Trekit isossa paketissa, semmonen yliöverisnobipaketti. Tosin, ei kiinnosta alkuperäinen sarja mut semmonen paketti olis vaan leet ja sillä vois pätee.

Sit olis kivaa jos se paketti menis hyllyyn, mitä se ei tee.

Ei voi voittaa.

Kävin hammaslääkärissä btw, puoli naamaa puuduksissa enkä uskalla juoda mitään kun huuli ei toimi. Hassuinta koko jutussa oli se, että kun hampaisiin oli lyöty kiiloja, niistä oli hiottu ja porattu hammasta, hampaat oli levitetty erilleen ja vaikka mitä kairausta harrastettu, sain hirvittävän hermosäkärin siinä vaiheessa kun lääkäri puhdisti kiillotuksen jälkeen hampaan pinnan vedellä ja ilmalla. Ehkä se tökkäs sitten sen vesisuihkuttajan hermoon mutta kovasti turahti leukaluuhun.

Persaus on niin kipee et kävelen ku olisin raskaana ja lapsi 2-vuotias. Selästä on oikea sivu lapaluun alta sellainen, että sen lihaksen tuntee. Oikea olkapää on jumissa ja sitä kolottaa.

Häiritsee vähän kun kirjoitan Ollin loppusivuja, millähän tuon olkapään saisi kuntoon, ilman mitään kunnon pyörittelyjä. Diagnosoin itseni, että mulla on liikaliikkuvat nivelet, enkä hirvittävästi haluaisi enää muljauttaa olkapäätäni paikaltaan. Se oli liian helppoa.

Varasin ajan maanantaille hammaslääkäriin ja toin tänään kotiin itselleni synttärilahjan, jonka luultavasti syön kun täyttyy mitta, ei niinkään ikä.

(Tuo isompi siis, olen semmoista halunnut jo muutaman vuoden kun sen kaupassa näin enkä ole saanut ja nyt tartuin hetkeen!)

jos olis jotku synttärijuhlat niin voisin tehdä kakun.

Mut ei meille oikeen ihmisiä kehtaa ja kissa-allergia ja en tiiä sit mitä tekis.

Erottabaan ei kyl ihan kakkuja viiti kantaa. :D

Näinpä kävi, että kulkiessani Jumbossa, päätimme ukon kanssa ostaa niitä kivoja Thai-cubeja. Käännyin siis pakkasosastolle Citymarketin puolella ja hoksasin Tuomas Reunasen päivystävän kärryjen kanssa jossain tiskin päädyssä. Tämän hoksasin kuitenkin vasta sen jälkeen, kun olin toitottanut suureen ääneen "saan kohta pissiksestä päähän kun kävelen niiden alle", viitaten kahteen nuoreen tyttöön jotka kulkivat melko naftisti edestä.

Tämän jälkeen häkellyin ja aloin hekottamaan ja käyttäydyin vähintäänkin kummallisesti. Tosin tänään on muutenkin ollut kummallinen päivä, koska esimerkiksi siivosin enkä tee sitä ikinä.

Sen siitä saa lapset, kun kasvaa aikuiseksi. Pitää ihan itse siivota ja julkkiksia tapaa ainoastaan marketin kapeilla kujilla. Siitä on gloryt kaukana kuulkaas.

Lisäksi huomasin että maailman makein koomikko (Jeff Dunham) on tulossa Suomeen.. Viime vuonna. Mursk. Siinä meni mun sunnuntairauha. Nyt on pakko hukuttaa surut Röyksoppiin.

P.S. "Parempi myöhään.." ei kyl päde tässä yhtään. Kuten irkissä todettiin: "nyt näyttäis siltä et ei milloinkaan, koska myöhään".

Nimimerkki:
Kuurasin Pönttöä

Ajattelin että etsinpä vanhan leffalistan ja printtaampa sen ulos kätevästi.

Siinä on alle 500 elokuvaa!

Herranjesta, mikä työmäärä!

En ole kohta puoleen vuoteen käynyt Discshopissa katsomassa elokuvia. Siellä olisi kyllä muutama, jotka haluaisin ehdottomasti itselleni, joita olen odottanut DVD:lle jotta ne näkisin, mutta joita en nyt voi hankkia.

En ole hankkinut itselleni oikein mitään viime aikoina. Tänään ostin Akateemisesta lehtiön, kirjekuoria ja muovikansion ja koin suurta iloa kun sain jotain uutta. Melko surkeaa.

Ollin hidas valmistuminenkin on surkeaa, vaikkakin tiedän että kyseessä on prosessi, joka minun tulee käydä läpi kokonaisuudessaan. Hitaus tarkoittaa paneutumista ja ehkä en ole ollut valmis ennen kuin kirja on valmis, sitten kun se on valmis. Usko on luja, että siitä tulee vielä hieno ja voin aina ottaa lohtua siitä, että olen vielä kirjatööri (kirjojen suhteen amatööri).

Sitten jos ja kun teen toista kirjaa, on prosessi selvä ja tiedän, miten asiat kannattaa hoitaa. Nythän on mennyt aikaa vaikka kuinka paljon pelkän prosessin luomiseen, hahmojen harjoitteluun ja tarinan muodostamiseen. Olen joitakin kuvia piirtänyt noin 35 kertaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, ihan suoraan sanottuna olen hämmästynyt, miten olen jaksanut. Yleensä jätän tuollaiset loputtomat toistamiset pois hyödyttöminä.

Olen ehkä lapseton yhteiskunnan silmissä, mutta tässä syntyy minun lapseni. Minun unelmani.

..ainakin yksi niistä.

P.S. Normaali päivärytmi voisi kanssa syntyä ihan mielellään kiitos.

P.P.S. Pyrin siihen, että saan kirjan postiin viimeistään maanantaina, en tiedä haluanko jättää sitä laatikkoon lojumaan viikonlopun yli. Pidän deadlinea perjantaille. Sas nähä.

Tajuttiin just Jallun kanssa että vuosia sitten, joskus 2004 tai jotain, ollaan oltu samassa kaksiossa, samaan aikaan, samoissa bileissä. Ties vaikka istuttiin vierekkäin kun mäkkinörtit pelasivat Aliasta.

Kirjizin macintosh.fi:n miittihän se.

Jalmari on ilmeisesti kipeä. :( Toivottavasti ei mene viikonlopun suunnitelmat kun toinen on ihan rikki ja lämpöinen.

En siis tarkoita omia suunnitelmiani, vaikka nekin varmasti muuttuvat.

Tässä koko prosessi, Olli alusta loppuun. Tällainen lastenkirja on tulossa jossain vaiheessa, toivottavasti piakkoin, kirjakauppoihin.

Jos et jo fanita Facebookissa Ollia, ryhdy toimeen heti!