Kuvittele hetki että olet tilanteessa, jossa on paljon ihmisiä. Vaikka sukujuhlissa, jossa kraka kaulassa ja näteissä mekoissa seisoskelee ihmisiä kahvikupit ja limulasit kädessä. Näissä juhlissa on mukana se nolo setä, joka on kuulu huonosta huumorintajustaan ja loputtomasta tajunnanvirrasta pulppuavasta materiaalistaan. Kuvittele, että olet viettänyt näissä juhlissa jo pari tuntia ja tiedät, että vaikka ruoat ja kakut on jo syöty, ei vanhemmat vieraat ole vielä lähdössä hetkeen ja sillä välin kun fiksuja mutta sinulle tylsiä keskusteluita käydään keittiössä, olet päätynyt seisomaan olohuoneessa lasittunein silmin.
Kuvittele, että juuri sillä hetkellä olohuoneeseen tallustaa tämä viihteen kuningas, setä, joka kuvittelee olevansa lahja kaikelle huvitukselle. Kuvittele se tilanne, kun pääsi sisällä pärähtää soimaan hälytyskello ja tiedät kuitenkin paon olevan jo myöhäistä. Hymyilet nolosti sedän jutuille, kestät ne posken nipistykset ja päälaelle kipeää tekevät vitsikkääksi tarkoitetut pöllytykset, hiljaa toivoen että setä ei huomaa kuinka paljon tilannetta vihaat. Kun pääsi sisällä lähtee sekuntikello laskemaan sitä tuskallisen pitkää tilannetta, joka sinun tulee elää läpi hiljaisesti alistuen, kipeästi ulospääsyä toivoen.
Kuvittele se setä kertomaan loputtomia, päättömiä juttujaan, tekemään niitä ikäviä nipistelyitä toivoen että seuraavan kohteena on joku muu, imitoimaan apinaa hikisine kainaloineen ja puristamaan mahdollisimman paljon naurua olemattomasta lähteestä aina sopiviin väleihin. Tunnet varmaan kuinka puristat limulasia nyrkissäsi, hivuttaudut salaa kohti ovea, kiroat kohtaloasi kun et muistanut säästää sitä vessataukoa tätä varten vaan käytit vapaudu vankilasta -korttisi juuri hetkeä aiemmin.
Kuvittele vielä hetki, kun tätä hupailua on kestänyt jo jonkin aikaa, hampaita purren, päähän sattuen, myötähäpeää pian oksentaen. Kun vihdoin luulet, ettei tilanne voisi enää yhtään enempää jatkua, kun on selvää, että nyt sedän on joko lopetettava tai myönnettävä, ettei hänessä ole mitään hauskaa.. Tilanne jatkuu vielä pahempana. Se tunne, kun huono huumori rikkoo tietyn rajan niinkuin hävittäjä äänivallin.
Mikäli sait siitä epätoivon pyörteen nielaisemasta tunteesta kiinni, tiedät, mikä on oikeasti suomalaisen huonon huumorin taso. "Huono huumori" ei sikäli käsitteenä riitä, "nolo" on vain yksi tapa kuvata sitä kaikkea.
Joskus sitä vaan törmää tilanteisiin, joka muistuttaa, että meissä on jotakin poikkeuksellista. Jotain nimittämättömän kamalaa, jotain ylettömän huonoa, jolle ei löydy oikeaa nimitystä. Jotain suomalaisen viihteen eittämätöntä karseutta. Höystettynä kivalla tilannetta keventävällä musiikkiesityksellä.