IRC-Galleria

Noniin täällä sitä taas ollaan ahkerana tai vähemmän ahkerana töissä takasin. Iltavuorossa kuinkas muutenkaan. vielä huominen aamu ja sitten alkaakin yövuorot.

Ihan kivaa kyllä olla taas täällä, oon saanu kiusia mun työkaveria oikein koko menetetyn viikon edestä ;) haha. Se on niin huippu. Mun vara mamma^^

Kai se pitäs jaksaa tehäkkin jotain hommia, nyt vaan super luova tauko tässä työnteossa kun ei vaan ole mitään mitä tehdä. Ei jaksa vain koneellakaan istua yhtään nyt. plöh.

Vika loma päivä on nyt sitten. Huomenna paluu takasin töihin... niin TYLSÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ:/
Olympialaisetkin loppuu tänään... mitäs sitten katellaa telkusta. Nyt kun on toi super hieno telkkukin. 32tuumaa jota tillittää^^ oioi niin hieno telkku meillä :)

nyt sitten suihkuun ja sit kauppaan. sitten vaan hengaamaan mussub kuanssa loppu päiväksi. :)

Viimisiä loma päiviä viedään taas. Mihin se viikko oikeen hurahtikaan :O
No mutta maanatai ja tiistai aamut ja sit alotan yövuorot joten menee ihan näppärästi tääkin viikko sitten siinä:)

Kohta lähetään mussun kanssa kaupoille^^ hihi

Oi oi.
Niin ihanaa kun saanu nukkua mussun kanssa. Mikään ei ole niin parasta kun saada olla sen kanssa, ei mikään!
Mussulla oli eilen synttärit. Se koittaa ottaa mua kovasti kiinni, hihi. Mutta mä oon aina askeleen edellä mummoudessa ;)

Ollaan rämpytelty ihan hulluna Guitar hero peliä viime päivät. Ostin sen mussulle synttäri lahjaksi(ei mitään omia takaa-ajatuksia tietenkään, hihi)
Kummasti menee päivän tunnit nopeesti siitä soitellessa xD

Mulla on vissiin tän flunssan takia hieman huono olo. Sydän tykyttelee ihan omia rytmejä ja tulee huono olo kun liikkuu. parasta siis vaan pötköttää niin ei oo sellain olo et taju lähtis.

Nyt pakko mennä valmistautumaan ja kattomaan serranoita, jippiiii..


-Mariak-

Meitäpä ei voi kukaan erottaa. Rakastetaan toisiamme, halusitte tai ette. niih xD
Tänään, huomenna ja ikuisesti. <3

Noniin nyt ollaan jo melkein tän kärsimys näytelmän lopussa! vihdoinkin, heh.
Eli huomenna aamulla klo 4.00 laskeutuu mun kulta takasin Suomen maalle.
Mitäs tästä viiv´kosta nyt sais yhteen vetona..hmm..
Miljoonat kyyneleet on tiputeltu. Nenäliinoja kulutettu ehkä joka kaksi miljoonaa. Sängyssä möllöttämistä ja telkkari tuijottamista ehkä kolme miljoonaa tuntia.
Yö unet on ollu sitä 2-3h yössä.
Kiukuttelua ja muuta ihmeellista oon harrastanu tän viikon aikana noin neljä miljoonaa kertaa enemmän kuin vuoden aikana yhteensä. (kaikkea se ikävä teettää....) Muutenkin tuntuu että oon käyttäytyny ihan ihmeellisesti, tosin sitä ei helpottanu nyt taaskaan se hormonihirviö viikko sitten lainkaan, pahensi ehkä sen viis moljoonaa kertaa vaan xD.

Mutta nyt ollaan jo kohta kärsitty siis. Minä en ikinä suostu tälläseen kärsimykseen enää, ikinä, ikinä!! Jollei muuta niin änkeydyn sinne mussun matkakassiin (joka on ehkä pienin olemassa oleva matkakassi jonka oon nähny! xD ) ja sillä tavalla matkustan sitten ihan minne vain mun kulyta meneekin. Juuri niin, heh.

Imuroin tuossa juuri, nyt oottelen että se höppänä tulis koneelle kuluttaa aikaansa ennen kuin illalla lähtee kentälle.
Pitäs vielä käydä kaupassakin, kun jääkaappi on ollu typötyhjä lähes koko viikon....

Kohta me raksu nähdään <3

-Mariak-

Rakastan sua, rakastan sua
Maailma meidät yhteen saa
Rakastan sua, rakastan sua
Taivas ei tahdo erottaa
Oikeat tunteet kuole ei
Huominen vaikka toisen veis
Toinen jää, etsii häntä aina uudelleen.

Viereltäsi koskaan lähtis en
Tänään viimein vannoa saan sen
Sinut jos kadotan
Niin unista löytää saan
Ja päiviin seuraaviin jään
kaipaamaan.

* * *

olet niin kaunis, niin kaunista katseltavaa
olet kuin unta, sen mitenkä todeksi saan
olet niin kaunis, sua niin tahtoisin koskettaa
olet niin kaunis, mut kaukaista vain unelmaa

sun nimes kiveen vuolisin, mä vuokses vaikka kuolisin
sut maailman ääriin kantaa vois ja viedä pois
ei muuta hulluus muotoaan, kun otteen rakkaudesta saa
ei auta sielua kivittää, se henkiin jää

olet niin kaunis, niin kaunista katseltavaa
olet kuin unta, sen mitenkä todeksi saan
olet niin kaunis, sua niin tahtoisin koskettaa
olet niin kaunis, mut kaukaista vain unelmaa

mä voisin laskee tuhanteen ja taaksepäin taas uudelleen
en sua luotani vois päästää milloinkaan
sun nimes kiveen vuolisin, ja valat vaikka vannoisin
sut maailman ääriin kantaa vois ja viedä pois

olet niin kaunis, niin kaunista katseltavaa
olet kuin unta, sen mitenkä todeksi saan
olet niin kaunis, sua niin tahtoisin koskettaa
olet niin kaunis, mut kaukaista vain unelmaa

* * *

Mä oon miettiny tässä koko illan kaikenlaista...
Mä tiedän että mä olen sanonut jo varmaan miljoona kertaa kuinka paljon mä rakastan Viiviä. Musta tuntuu vaan että mä en pysty kertomaan sitä tarpeeksi paljon ja niin kuin mä sen tunnen niin kertomaan. Tai oikeestaan edes käsittämään ite.
Nyt oon huomannu sen niin hyvin tän kuluneen viikon aikana, kuinka paljon mä oikeesti rakastan ja välitän Viivistä. Se on vaan saanu mut ekaa kertaa elämässä nauttimaan kaikesta, mun ei oo huono olla ikinä sen kanssa, mä oon vaan joka päivä edellistä onnellisempi.
Mä kuvittelin jossain vaiheessa että mun on parasta elää yksin.
ja olin sitä mieltä että ei täällä oo kuitenkaan sellasta ihmistä jota mä voisin rakastaa niin paljon. Sellasta joka ei satuttas.

Mutta sellanen vaan olikin.
Se kuinka paljon toisesta voikaan välittää on ihan jotain käsittämätöntä.
Musta tuntuu siltä että kaikki se paska ja tuska mitä oon joutunu kärsimään elämässä on ollu sen arvosta. Mietin että jos mun elämä ei olis menny näin miten se on menny, niin enhän mä olis tavannu Viiviä, en olis löytäny sitä mun elämäni toista puoliskoa. Kuinka pienestä voikaan siis olla kaikki kiinni loppujen lopuksi? Se on niin pieni asia joka voi muuttaa sen elämän suunnan ihan toisenlaiseksi. Jos meijän vanhemmat ei oliskaan eronnu silloin eikä oltas muutettu. Jos ei oliskaan ollu kotona niin vaikeeta. Mä voisin olla jossain ihan muualla kun tässä, kaikki vois olla ihan erillaista.
Mutta silloin mä en olisi näin onnellinen. Koska mä tiedän että on vain yksi jonka kanssa haluan elää ja joka saa mut onnelliseksi. Se on Viivi.
Jos mä joutusin elämään ilman sitä niin multa katois kyllä kaikki tarkotus mun elämästä. Pohja tippuis pois.

Jokainen asia mitä elämässä tekee muodostaa pikku hiljaa semmosen jatkumon. Ja kaikki on tosiaan niin pienestä kiinni. Jos teet jonkun asian eritavalla niin se voi muuttaa koko elämää seuraavana vuonna. Loppu elämän. Se on aika mielenkiintosta, mutta aika pelottavaa.
Koska nyt kun miettii niin se jää alitajuntaan sitten. Jos teen näin niin mitä käy? tai jos sittenkin päätän toisella tavalla niin kuinka sitten käykään.
Toisaalta mitä sitä turhaan miettimään. Se on otettava elämä sellasena kun se tulee. Toisaalta joskus se on vaan tuntunu siltä että parempi olis olla ottamatta ja luovuttaa kokonaan elämästään. Mutta mä olen niin onnellinen että mä olen tässä.
Jos olisin tehny ratkasuja silloin joskus eritavalla niin mä en olis ikinä saanu elää onnellisena. mä en olis ikinä saanu kokea mun oikeeta rakkautta. Joten mä oon vaan kiitollinen siitä että oon tässä ja elämä on nyt tällä mallillaan kun se on.

Kyllä mä tiiän ettei se pelkkää ruusuilla tanssimista ole ollut eikä tule olemaankaan. aina tulee vastaan elämässä sellasia vaikeita asioita jotka tuntuu liian raskailta. Mutta nyt kun mä tiedän että mulla on joku jonka vuoksi jatkaa niin mikään ei voi mua silloin lannistaa, ei mikään. ikinä.

Mulla on ikävä. <3

-mariak-

Mulla on ikävä Viiviä.
Vielä neljä yötä joutuu nukkumaan yksin :(
Mä haluisin saada jutella Viivin kanssa, ikävä sitä kun ei saa höpöttää kaikkea sille. Sitten kun puhutaan puhelimessa lyhyesti niin eihän siinä muista sanoa ja kertoillakaikkea eikä sitä nyt niin osaa tehäkkään. Kun oon tottunu että voi lörpötellä koko ajan jos siltä tuntuu.
Mulla on ikävä sitä että saa mennä nukkumaan Viivin viereen ja herätä siihen. Sitä että joutuu herättelemään sitä unikekoa :)
Ikävä vaan koko tyttöä ja meijän yhteisiä juttuja:) Vielä pitää jaksaa vaan odottaa. kyllä ne päivät kai pikku hiljaa menee eteen päin ja eteenpäin ja kohta on tiistai aamu klo 4.00 :)

Siihen asti ei auta muu kun kitua.

-mariak-

Mulla on ikävä Viiviä.
Vielä neljä yötä joutuu nukkumaan yksin :(
Mä haluisin saada jutella Viivin kanssa, ikävä sitä kun ei saa höpöttää kaikkea sille. Sitten kun puhutaan puhelimessa lyhyesti niin eihän siinä muista sanoa ja kertoillakaikkea eikä sitä nyt niin osaa tehäkkään. Kun oon tottunu että voi lörpötellä koko ajan jos siltä tuntuu.
Mulla on ikävä sitä että saa mennä nukkumaan Viivin viereen ja herätä siihen. Sitä että joutuu herättelemään sitä unikekoa :)
Ikävä vaan koko tyttöä ja meijän yhteisiä juttuja:) Vielä pitää jaksaa vaan odottaa. kyllä ne päivät kai pikku hiljaa menee eteen päin ja eteenpäin ja kohta on tiistai aamu klo 4.00 :)

Siihen asti ei auta muu kun kitua.

-mariak-