en mennytkään katsomaan pakolainen pukeutuu pradaan vaan ruokala lokki.
se oli ihana.
oli hassua katsoa helsinkiä kun taustalla puhuttiin japania.
enkä ollutkaan unohtanut kaikkea vaan ymmärsinkin välillä jotain.
Susanna sanoo:
mä en oo ees läheskään niin nirso ku sä
Kirsikka sanoo:
en mä oo nirso
tässä puhuttiin poikaystävä-optiosta.
ps. eilen yöllä koin pakottavan tarpeen etsiä love actually elokuvan soundtrackia, huomatakseni että olen myös sen hävittänyt muutossa. olenko mä säilyttänyt mitään?
eilen se maistui
kuivalle omenasiiderille
lonkerolle
tupakalle
jukeboksista laulettiin
kotkanpoikii ilman siipii
vanhojapoikia viiksekkäitä
koko tiktakin tuotanto
baareista ei tuntenut ketään
illan vikat hitaat tanssin naapurin pojan kanssa.
kotona aamuyöllä mietin että toiset saa poikaystävän jonka kanssa olla ja koska kaikille niitä ei riitä niin mä sain tän keliakian kumppaniksi. kai se riittää mulle.