Lauantai-iltana kävimme herra hoon kanssa hakemassa muutaman juoman koska kotiteollisuus dvdtä ei olisi voinut katsella selvinpäin.
4.30 havaihduimme eerikin pippurin vip-jonossa.
Yövieraan herätimme salkkarivideoilla youtubesta.
Bamboo centerissä oli hevimaajussi vaimokkeineen.
Aamulla herra hoon vielä nukkuessa pohdin ja analysoin itseäni.
riitänkö sellaisena kuin olen vai mitä pitäisi olla, miten olisin parempi.
osaisinko joskus sanoa jotain järkevää ja miettiä hetken ennen kuin avaan suuni enkä aina sanoisi kaikista ihmisistä ilkeästi.
pitäisikö olla tavallisempi ja värjätä hiukset vaaleiksi tai ruskeiksi niin kuin äiti ehdotti.
voisinko hyväksyä asioita enkä olisi aina niin ehdoton. joskus olisi joku muukin kuin aina minä minä.
ja huominen pääsykoe ratkaisee elämän suunnan. miksi niitä asioita joita oikeasti haluaisi niin paljon että olisi valmis tekemään ihan mitä vaan niiden eteen eivät ikinä toteudu.
yritän vaan muistaa henkka hyppösen opit ja hyväksyä asiat niin kuin ne olisin ite valinnut. zen.
niin.
"On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden."
PMMP