alkaa olla aika hirveetä kun en erota oikeaa elämää unimaailmasta. usein joudun ottamaan kaikki potentiaaliset aivonystyräni käyttöön kun mietin että tapahkuiko se oikeasti vai oliko se unta. en haluais kusettaa ketään kertomalla jotain mitä luulen että on tapahtunut mutta ei sitten olekkaan tapahtunut. oon ihan pihalla koko ajan.
ja lumperollaki on jotain agressioita hirveet määrät.
ostin muute yhen ihan kivan jutun (tai no fortunately äiskä oli mukana ostoksilla) nyt voin katella scofieldiä mielin määrin. hah.
ostin kans tähtisädetikkuja. makso vaa seitkytseittämä senttii. me poltetaan mm. niitä lauantaina sitten.