IRC-Galleria

ilmeisesti muhun iski tänään taas jokin tuntematon kohtaus.

koska tein kaksi kuperkeikkaa kerhotilan likaisella lattialla, yritin leikkiä balleriinaa maihareiden kanssa peilin edessä ja lopuksi päätin että on parempikin keino mennä rappuset alas kuin kävelemällä ne rappuset alas ja se keino oli että kävelin alas kaidetta pitkin.
outoa kun luulin kyllä että sain lapsuudessani tehdä noita juttuja ihan tarpeeksi.

sitäpaitsi kuperkeikat aiheutti mulle päänsäryn ja pökerön olon.

näen nykyään paljon unia ja suurin osa on jotain tähän tyyliin: syön ebban kanssa perunoita joiden sisällä on merisiili, tai että väittelen lordi Cutler Beckettin kanssa siitä oliko sattumaa että menimme naimisiin samana päivänä kun hän syrjäytti vallassa olevan kuninkaan (hääseremoniassa oli muuten läsnä useita vanhoja koulutovereita vuosien varrelta), tai sitten ensin tanssin maailman kummallisinta muodostelmatanssia ja mukana menossa on mm. isäni isä. yksi osa omalaatuista tanssiamme on vaihe, jossa kipuamme suksilla ylös maailman jyrkintä mäkeä ja kiistelemme siitä, millaisessa asennossa suksiemme pitää olla (koska tanssin on oltava symmetrinen). yhtäkkiä tanssivaihe loppuu ja alkaa sota tuntemattomien vastaan. no, eipä hätää, mullahan löytyy maailman paras armeija: lostin ensimmäisen tuotantokauden miestähdet. no pommit räjähtelee sun muuta, mutta onneksi on taas happy ending, sota loppuu ja minulla on kuumat treffit Sawyerin kanssa (ööh :s). sitten herään.

kuka analysoi??

keitin ison kupillisen lempiteetäni
otin tupakka-askini ja menin muutaman kerroksen ylemmäs parvekkeelle
ja pohdin mitä teen elämälleni

parvekkeella oli hiljaista lukuunottamatta autojen hurinaa ja koiran haukuntaa. laitoin välillä silmäni kiinni, välillä taas aukaisin ne ja katsoin maisemia.

mutta loppuenlopuksi en ollut yhtään viisaampi kuin tullessani. elämä ja se miten sen hoitaa on aivan liian monimutkainen eri polkujen sokkelo. kadehdin niitä, jotka osaa kulkea siellä eksymättä.

ois kivaa jos ois sellanen taito, että olisi niin nero että kykenee tekemään mahdottomista asioista mahdollisisa.

heräänköhän mä huomennakin niin että joudun pohtimaan mikä on totta ja mikä ei??

mut nyt meen tiskaa tiskit. arkeen palaaminen olis kuitenki tullu eteen jossai vaiheessa..

siis voi luoja. mä en tiedä mitään niin hyvännäköistä naista ku Keira Knightley. melkeen et ah <3

jos lähtisinkin sivistämään itseäni, pakottaisin itseni ylös ja ottaisin suunnaksi kirjaston. tosin, vaikka EHKÄ lainaisinkin jonkun kirjan, niin se että saisin otettua itseäni edes sen verran niskasta kiinni että saisin luettua sen kirjan onkin vähä suurempi EHKÄ.

ja pyhpah, en jaksa kuitenkaan keskittyä siihen tekstiin. i know that. joten....

...lähden vain ulos ja menen sinne minne jalat vie ja yritän irtautua itsestäni ja liiallisesta ajattelusta. ei tästä päivästä muuten tule mitäään.

hah

minua on tänään ärsyttänyt lievästi eräät asiat. esim.

-sellaset vanhukset jotka kuvittelee että nuorten pitäisi AINA asettaa heidät etusijalle. ymmärrän että joskus olisin vissiin kohteliasta olla kohtelias vanhuksille, mutta rajansa kaikella.

-vakutuusyhtiöiden työntekijät, jotka ei osaa lähettää korvauksia oikean ihmisen tilille.

-sellaset pilkunnussija ihmiset, jotka jankuttaa ja väittelee jostain pikkujutusta ja lopuksi kuitenkin heittäytyy marttyyreiksi.

-plus oma elämä

huu, laitoin tänää ite nenäkorun!