IRC-Galleria

joka varasti kukkaroni ja kun tiliotettani katsoin niin hän oli ostanut liki ainakin liki 60 euron arvosta juotavia baarista. ehkä olin viisas kun en kantanut kun en kantanut laukkuani mukana koko ajan, mutta en sitä heitteillekkään jättänyt. se oli rauhallisesti kaverini vieressä (ehkä vetoketjullinen laukku tientenkin olisi parempi).

mutta mitäs tässä, mukaavaa kun veit kaiken tai melkein kaiken.

kiitän itseäni, koska sain ehkä ansioni mukaan ja kiitän myös kukkaroni anastajaa.

ja ironia kukkii.

v i t u t t a a !

miksi kaikki ( tai siis jotkut vaan ) hokee että olen järkevä.
kun mä en näe mun teoissani mitään järkevää.
mä vaan jatkan kun voisin valita toisenkin polun.
enkä oo varma onko kivinen vai mutkainen polku pahempi, kun mikään ei kuitenkaan ole tasaista.

kesäloma (joka mun kohdalla alkoi jo tavallaan tammikuussa) loppuu pian ja tulos ei ole kyllä voiton puolella.
jaksaisko huutaa itelleni että nyt meet plussan puolelle?

ja on myös pieni probleema kun en yhtään tiedä millä luokalla olen, kun pitäisi palata koulun penkeille puuduttamaan persettään.

voisinmpa sannoo että voi vittusaatana. menin kaatamaan miun täyden vesimuksin miun työpydälle. nyt menee hermot.
meet tupakalle.
paits et eka siivoon tän pöytävesilammikon.

ku en kestä olla aloillani. mikä mua vaivaa, ku voisin joka päivä lähteä uuteen paikkaan. en jaksa jos ei oo mitään tiedosa pariin päivään. mähä sekoon. ja ei kyl raha ei ois pahitteeks

oonkoha mä sanonu ton jo joskus?
maybe buy anyway

mul on kai sit ne levottomat jalat
ja toisesa o mukavan kokone mustelma ku kaaduin miun rappukäytävää.
ja aattelin sillo hetke et jään siihe mut ebba pakotti mut himaa.

ku miun kukkaro varastettiin.
ja forten eräs järkkäri sais tunkea munan kurkkuunsa.
ja mä muuten sammun kohta. serot on katalia mut ainaki tulee nukkumatti niin nopiaan että se ompi iha hengästyny.

mörö

sain tänään puhelun ja se ilmoitti jostain että sulle on varattu aika jonnekkin ( ku en saanu perkele selvää ku se puhu nii noppeesti) sanoin että ei, ei mulla mitään aikaa ole mihkää varattu sillon. sanoin että peru se. no se vastasi sitte ett joo mä perun tämän ajan että sä suoritat tuon 2 vaiheen myöhemmin. sit mie vast tajusin et saatana se on autokoulusta. sit karjuin et eieieieiei, sekotin täysin, olen tulossa, älkää peruttako sitä aikaa. vittu mun aivotoiminta pelaa perkeleen hyvin.

nauroin itelleni 5 minuuttia sen jälkeen.

joskus kaipaan pois turusta
en kyl tiijä kui ku turku on kuitenki iha kiva.
ehkä mä kaipaan muutosta.
ku mun elämä on tylsää.
vaik se ei kuitenkaa oo.
eiku mä haluun vaan olla nuori ja villi ja vapaa(tavallaan)
mut hei mähän olen (vielä) nuori, villi (?) ja vapaa!
sit ku vielä osaisi vastata helppoihin kysymyksiin esim. miksi?
tilanne vaan on se että se on helvetin vaikea kysymys.
liian laaja. ja liian suppea.

nii just. ihmetteletteks te vielä kui mä oon ihan outo?

yhyy.

mun sisäinen elämä tarvitsee jotain ihan uutta sisältöä, jotta mun molemmat jalat taas kantasi.
jotain mitä oon jo pitkään kaivannut.
koska mun tunne-elämä on jossain hevonvitussa.
tai ei kaikki voikkaan olla, jos itken titanicin ja ihanien biisien aikana. ja muutenkin.
eiku ei. en tiiä edes mitä puhun. ku helvetti mä en tiedä mikä se "jotain" on.

voisiko joku kertoa ?

"Hei soita mulle iltaisin se laulu,
johon lapsena nukahdin,
sen jo unohdin.
Opeta tekemään se,
mitä koskaan itse en uskalla,
minä sinua suudella.

Tuo mulle pieni lapsi,
joka kertoisi sen,
mikä on tärkeää,
en sitä itse nää.
Opeta minulle se leikki,
jota pihoilla lapsena leikittiin.
Kuvia selkään piirrettiin.

Vie minut takaisin betonikaupunkiin,
jonka varjoihin kadottiin.
Hukuta minut silmiisi yönsinisiin,
jättiläisen suolakyyneliin.

Pysäytä kellot siihen hetkeen,
kun sinulle antaudun,
ikuisesti mä olen sun.
Vie sinne missä kauan sitten
kadonnut hämärä ilta peittää
mun lumiset lapsenkasvot.

Vie minut takaisin betonikaupunkiin,
jonka varjoihin kadottiin.
Hukuta minut silmiisi yönsinisiin,
jättiläisen kyyneliin.
Vie minut takaisin lapsuuden ensilumiin,
syksyn varjoihin piteneviin.
Opeta minut uskomaan ihmeisiin,
ihmislastemme kuiskauksiin"

ehkä yksi maailman parhaimmista lyriikoiden kirjoittajista.
terkut Olaville. (vaikka ne perille ei varmaan menekkään)