IRC-Galleria

Siis, voimme käyttää erilaisia kieliä keskustelussa =) No mitä, opimmeko toinen toistaan?

(P.S. lue, jos opiskelet venäjää kuin suomalainen ystäväni Marika. Tässä on oppikirjat josta pidän kovasti.

https://docs.google.com/viewer?a=v&pid=explorer&chrome=true&srcid=0Bwbt9Vk_aan3NjY4ZjJlOTAtZTJjZC00N2ZkLWIxOTYtNDI3MzViNDU0NzYz&hl=en_US

https://docs.google.com/viewer?a=v&pid=explorer&chrome=true&srcid=0Bwbt9Vk_aan3Y2YxYjI5OTctN2RkZS00NWMxLTliZGQtYmU3NGM3OTcyODAw&hl=en_US

https://docs.google.com/viewer?a=v&pid=explorer&chrome=true&srcid=0Bwbt9Vk_aan3MDI5NDQ2YTgtMGZlOC00ZjExLTgzZTYtY2FkZjE4NmNmY2Uw&hl=en_US

https://docs.google.com/leaf?id=0Bwbt9Vk_aan3ZTlhMDg4NTItYzU4NC00YzUyLThjYzUtZTBjMGZiZDVmOWVk&hl=en_US

https://docs.google.com/leaf?id=0Bwbt9Vk_aan3ZTEzZGZkNGItNGQzYS00MjIyLWE3ZjUtNTlkNTc5NWQ2Yjk2&hl=en_US

Nauti!)

Olen laittanut blinit... Perheeni pitää kun laitan niitä. Tässä on resepti:
4 munaa
10 tl sokeria
vähän suolaa
4 lasia jauhotta
6 lasia maitoa
100 g voita
3 rkl öljyä
Sekoita munat, sokeri ja suola. Lisää 2 lasia maitoa. Sitten jauhot. Lisää maiton loppuosa vähitellen. Hämmentä niin, että taikinassa ei olisi kokkareita (esimerkiksi mikserillä). Lisää sulatattu voi, sitten öljy. Jos öljy on lisätty, sinun ei tarvitse kaataa sitä paistinpannulle. Myös minä voidelen voilla jota valmistettu bliniä ja sirotelen sokeria sille - sitten blinit ovat ihanat! =)

(Taikinan toinen muunnos:
3 munaa
2-3 rkl sokeria
1,5 lasia jauhotta
0,5 l piimää tai kefiiria
100 g voita
vähän suolaa ja öljyä)

Soiminen:
Puskai luchshe ty ne vpustish menja,
Chem ja ne otkroju dveri.
Puskai luchshe ty obmanesh menja,
Chem ja tebe ne poverju.
Puskai luchshe ja v tebe oshibus',
Chem ty oshibjoshsja vo mne.
Puskai luchshe ja na dne okazhus',
Chem ty - po mojei vine.
Poka ja zhiva,
Poka ty zhivoi,
Poslednevo shchastja vo imja
Byt' solntsem hochu nad tvojei golovoi,
Zemljoi -
Pod nogami tvoimi.

Käännös (ilman loppusointua):
Se on parempi jos sinä et päästisi minun sisään
Kuin jos minä en avaisi ovien.
Se on parempi jos sinä pettäisit minun
Kuin jos minä en uskoisi sinulle.
Se on parempi jos minä erehtyisin sinusta
Kuin jos sinä erehtyisit minusta.
Se on parempi jos minä pääsisin pohjaan
Kuin jos sinä pääsisin siihen minun vuoksi.
Sillä aikaa kun minä olen vielä elävä
Ja kun sinä olet vielä elävä,
Viimeisen onnen nimistä
Haluan olla aurinkona
Sinun pääsi yllä
Ja maana
Sinun jalkasi alla.

Se on Veronika Tushnovan runoa. Hän on minun lempirunoilijani. Minusta hän on yksi joista, ketkä kirjoittivat parhaita runoja rakkaudesta.
Proosasta neuvon lukea Aleksanteri Grinin kauniin sadun "Heleänpunaiset purjeet" (The Scarlet Sails).

Ja mitkä suomalaiset runoilijat ja kirjailijat te neuvotte minulle? Odotan vastauksia mielenkiinnon kanssa =)

Olen tehnyt tämän kyselyn, koska ihailen kirjoittaa kirjeitä paperilla, piirtää, panna pieniä yllätyksiä kirjekuoressa... Hyvää, että nykyäänkin maailmassa on ihmiset, jotka valitsevat "Kyllä", kuin minäkin =)
Tässä on osoitteeni:
117042, Russia, Moscow, Checherskiy proezd, 46-136.
Ehkä, kirjoitatteko minulle?
Jättäkää teidänkin osoitteenne, ja kirjoitan teille ;)

(P.S. Suokaa anteeksi edellisestä ja tulevasta virheistä. Jo näen niiden, mutta epäilen että en näe kaikkien niistä; sen vuoksi jos sanotte minulle niistä, olen vain kiitollinen =) )

Kerran talvella minä löysin ruusun lumisella tiellä kerrostaloa, jossa asuin, lähellä. Se oli niin kaunis ja yksinäinen, minä otin sen kotiinni. Sekä veden kanssa, että ilman sitä, ruusu asui minulla aika kauan ja ei halusi sammuttaa sen punaisen nupun. Se vaikutti minusta ja minä kirjoitin runon.

Soiminen:
Ja ne sdajus.
Alaja roza za stenkoi bokala,
Prozrachnoi holodnoju granju stekla,
Skloniv svoi buton, ne spesha uvjadala
I sporit' s sud'boju ona ne mogla.
Jejo lepestki, vysyhaja, temneli,
I stebel' vytjagivat' vodu ustal...
No v etom bezzhiznennom malen'kom tele
Sil'nyi neslomlennyi duh prebyval.
I tot, kto dotronetsa - totchas uslyshit
Bijenije tjoplovo serdtsa vnutri -
Ono ne sdajotsa i vsjo eshchjo dyshit
Dyhanijem vechnoi bessmertnoi ljubvi...

Käännös (ilman loppusointua):
Minä en antaudu.
Heleänpunainen ruusu maalin seinän takana,
Lasin läpinäkyvän kylmän särmän takana,
Kuihtui hitaasti taivuttamisen sen nupun jälkeen
Ja se ei voi kiistellä kohtalon kanssa.
Sen terälehdet tummesivat kuivuamassa,
Ja sen kasvinvarsi väsyi vetämässä vettä...
Mutta tuossa elattomassa pienessä ruumiissa
Oli voimakasta henkiä, joka ei oli murtanut.
Ja jos joku koskee sen, hän kuulee heti
Lämpimän sydämen tykyttämisen sisällä,
Sydän ei antaudu ja kuitenkin hengittää
Ikuisen kuolemattoman rakkauden hengityksellä...
(10.helmikuuta, 2008)

Joka ilta minä lopetan työtä tietokoneella, mutta en mene nukkumaan heti, jopa jos minulla on päänsärky. Ehdottomasti katson videota tai kuuntelen audiota, jossa puhutaan suomea, tai luen kirjaa tai oppikirjaa...

Terve! Kyllä, minä en ole suomalainen. Päinvastoin, olen kukka etelästä. Olen syntynyt "Venäjän etelän helmissä" - Rostovissa (Rostov-na-Donu). Talvella tuolla on harvoin lunta, ja kesällä tavallinen lämpötilä on +40. Mutta sitten me muutamme Shchelkovoon, Moskovan alueen. Olen kasvanut tuolla, metsää ja järveitä lähellä. Ja vain viime vuonna muutamme Moskovaan. Rostovissa ja Novocherkasskissa minulla on paljon sukulaisia, ikävöin kotimaasta kovasti.
Mutta myös jostain syystä toinen maa ja sen kieli ovat lumonnut minut. Halusin antaa sille elämäni osan. En tunne nyt, millä tavoin, mutta olen varma, että jolloinkin voin tulla tuolle ja tehdä sen. En pidä kylmästä säästä, mutta se ei pysähdyttää minua. Haluan löytää ystävät tuosta kotoisin.
Se maa on Suomi.

Venäläinen lapset usein eivät tunne koulun jälkeen, minkä ammatin he halusivat saada yliopistossa. He ymmärtävät sitä vain jo myöhemmin. Se on tapahtunut minunkin kanssa. Nyt tunnen, että halusin olla kielitieteilijä tai kääntäjä/tulkkija. Sieluni on siitä. Mutta minun täytyy työskennella ohjelmoijana. Se ottaa melkein kaikkea aikaa pois. Mutta olen sitkeä opiskelemassa kieltä, minulla on oma haave, oma maali, ja minä VOIN TEHDÄ SEN. Luvaan =)