Ikävä tulee olemaa kauhea<3 Ei pysty viel ees ajattelemaa, tuntuu ettei viel oo ees oikeesti tajunnu mitä on tapahtunu... Ehkä se pamahtaa tajuntaa ens viikon perjantaina :/
Tuli tänää pien tunteen purkaus harjottelussa, mut ei vaan voinu mitään. Kyllä onneks helpotti..
Onneks on ihanii kavereit jotka jaksaa piristää, Matiaski laittanu monta piristävää viestiä tänää.
Huoh, meinaa vähän olla mieli maassa ja sen ehkä ymmärtää, mut aika parantaa, pitää varmaa vaa luottaa siihen. Jos jonku tärkeen ihmisen menettää ni eihän siihen oikee muu auta, kun ei sitä ihmistä
voi kuitenkaan kukaa korvata.. Tuntuu kauheelta ajatus että sitä ihmistä ei vaan enää ole, mutta pakko se on kai hyväksyä ja koittaa jatkaa omaa elämää, jos mulla nyt sellanen vielä olis...
Ens viikolla abiristeily, auts.