ei salaisuus ei varjoinen
skeptinen miettiä tarinaa saattaa tätä
totta vaiko valhetta? Sen moni kysyä taitaa
Tarinan kohdalta tutulta saattaa
vaan mistä alkaa ja minne loppuu
tätä tietää ei voi viel kukaan
Lopusta alkuun näin matkamme käy
Halki ajatusten ja kokemusten näy
Ei heikkouskoiselle tarkoitettuna ole
kun piruni päästä valloileen haluaa
Täällä istun odottaen vastausta jostain
Ei näy ei kuulu
Kelloain en enää katso
ei aika enää määrää
Omassa kiirastulessa odotan
Pääsyä vapauteen kohti autiaisuutta
Etsinyt olen paikkaa jota omaksi kutsutaan
vaan ei vielä löytynyt
matkustanut matkoja pitkiä
kasvoja ystävällisiä nähnyt oon
vaan en yhtäkään johon luottaa
Kaupunkia monta on takanain
tuttavuuksia monia vaan ei yhtä
Jota edelleen etsin
Käy matkani tää
vaan en määränpäätäin nää
Elämäntielle pysähdyin
tarkastellen karttaa tätä joka viitoin näytti
suuntia monia
helppoa ja vaikeaai
Yksin mä olla saatan
Vaan en koskaan enää turvaudu en kehenkään
Yksin ominain tieni tän mä määritän
Vaikka kesken jäis mitään katuisi en
Huomatessain istun haaveillein matkasta ratkaisevasta
Päätöstä tarvisen
Jo kätöseeni sattuu tää toveri kohtalon
Kolikko puolella kahdella
Jo määrittää
miten matkani tää
jatkua saattaa
vaikka päättää
Puolestain kolikko metallia tunteettomana
Voimattomana kolikon tän pyörähtämistä katsoa saatoin
Vaan kohteen tän seuraavan päättää se saattoi ei pahemman
kun kuvitella voi
tupakan viimeisen syttyttää mä saatan
Ei kyyneltä riitä enää
vain käteni nyrkkiin puristan ja ajatuksen tän
mä savuna ilmaan puhallan
Seikkailuihin jaloihin se vaatii
mutkitta matkaan tieni vie kohteeseen seuraavaan
Vaan tiedä sitä ei kukaan
en minäkään
Nähkäämme tää
ettei kukaan jää
Ilman tarinaa omaa
Jonka kertominen voimaa tuo
Meille jokaiselle opettakoon
ettei loppua ilman alkua olekkaan
Herr Blau