IRC-Galleria

Sehän olisi jo liian toiveikas ajatus.
Pässinpää.

Toista annetaan ymmärtää
kuin mitä todellisuus on.
Niin puolin kuin toisin.

Täällä on kaikki numerot,
mutta se ei ole tarpeellista.
Pässinpää.

Eikä kukaan muu voi päättää,
vaikka kuinka haluaisi.
Niin puolin kuin toisin.

Käytäntö ei myönnä
viisumia
edes perheenjäsenille.
Pässinpää.

Turha huolehtia.
Tehän olette toivoneet
ja halunneet.
Niin puolin kuin toisin.

Mitä tässä murehtimaan.
Jos se on kuolemaksi,
teatteriliput ovat piirongin toiseksiylimmällä hyllyllä.
Pässinpää.

Hyvää matkaa,
äiti.
Söin makaroneja äsken.
Ja ehkä kannattaisi
leikata kynnet,
silloin ne eivät lentelisi ympäriinsä.
En syönyt aamiaista ollenkaan.
Enkä kiiviä.
Muistatko,
missä kohtaa herätyskello oli.
Sisko ja veli eivät ole kotona nyt.
Sieltä yläkerroksesta on varmaan hyvät näköalat,
vaikka muuta hienoa ei olisikaan.
Me soitetaan
isoisällä vielä tänään.
Sisko on mummin luona nyt.

// M

---

<3

Tänään olen syönyt neljä ananasrengasta ja myös paljon muuta,
mutta jätän muut syömiset salaisuudeksi.
Hähää.

Odotan
tyhjiä tomaattimurskapurkkeja
ja hiljaisuutta mikroaaltouunin jälkeen.
Minun
kyynelkanavani ovat ylikuormittuneet
ja takki tuoksuu tunkkaiselta.
Puristan
öljyvärejä astiainpesukoneen läpikäyneisiin peltipurkkeihin
ja lasisiin vauvanruokapurkkeihin.

Lääkäri oli vanha mies
ja kielsi kaikenlaisen itkemisen ja kyynelten tuhlaamisen.
Piti mennä ostamaan
pienen hammastahnatuubin näköistä lääkettä.
Kotimatkalla
sormet kaksien hanskojen sisällä palelivat.

Pienenä tehtiin sormikkaista jäniksiä ja
leikittiin luonto-ohjelmaa.

Minä en pelkää talven vihahuutoja enkä luovuta,
vaikka sen hengitys joskus haiseekin pahalta.
Siksi avasin uudestaan ulko-oven
ja laitoin takin muovituolille
tuulettumaan.

Rikon peltipurkkipyramidin huipun
ja ruokin kissat tomaattimurskalla.
Heitän rypistyneen muistilapun kohti takkaa,
mutta osun nurkan pölykansaan.
Pyydän anteeksi niiltä
ennenkuin alan maalata
yhteiskuvaa mikroaaltouunista ja minusta.

---

Odotushuoneessa vilkuillaan toisiamme ja luetaan Annoja.
Odotushuoneessa jännitetään, milloin äiti lähtee pois.
Odotushuoneessa odotetaan pöytäliinaa ja verhoja.
Odotushuoneessa on omat säännöt.
Odotushuoneessa usein unohtuu oma sukunimi.

Raja raja raja
aita lanka viiva ääni.
Yläluomi turvonnut, huuli revennyt, kynsi mustunut, hymykuoppa kadonnut.
Tukehdutan sinut sitten vaahtokarkeilla.
Korkkiruuvikaramelleilla.
En näe käsiä missään.
Hei.
Mihin voin tarttua.
Enkä kuule mitään.
Kellon tikitys vie kaiken huomioni.
Voitko kirjoittaa, mitä olit sanomassa.
Mikä kirjain tuo on. Tuo viimeinen.
No ihan sama.
Ollaanko hiljaa vaan.
Kirjoittamaton kirjoittamaton
luulin että kirjoittamaton.
Istu selkä suorassa.
Koita muistaa.
Missä kohtaa olisi pitänyt hyvästellä teidät.
Miten me taas puhutaan.
Ja kuinka leikitään.
Joskus alkaa naurattaa ihan väärässä kohtaa.

---

Kielto
Pelehtiminen
Sivistyssana
Kurittomuus
Sanonta
Katsekontakti
Enne
Petturi
Ilmestys
Kontrolli
Tapettiseinät
Turvapuhelin
Sokerisuolalius
Varauloskäynti
Valo
Epidemia
Luovutettu
Kastanjetit
Bakteeritartunta
Kansallispuisto

---

Minua hymyilytti tänään.
Kun minä näin sinut tien toisella puolen.
Minä olen vähän kärsimätön,
mutta jaksan kyllä odottaa.
Hei taas.

---

Huomaatteko.
Minä huomasin.
Huomasitteko.

Pikkukiviä kengänpohjissa
ja pikkukiviä piilossa
röpelöhaavassa rupikuoressa.

Hiertää
ja kaapii kuoppaa
kantapäähän.
Märkii ja tulehtuu,
sinertyy ja homehtuu.

Pitää istua lumiselle penkille
ja ottaa kenkä pois.
Penkki vetistelee,
sen murheet vuotaa syiden läpi.

Syy-seuraussuhteessa
yliantelias takapuoli
tasaa
lämpöenergiaa.

Pitää kolata
kengänpohjan sivupolut.
Sorkkia, nyppiä, ronkkia
pikkukiviä risteyksistä ja salaojista.


Tyytyväisyystakuuta ei koskaan luvattu.
Ei ole mahdollista pysäyttää
pikkukivien kansainvaellusta
ainakaan
ilman vakuutusta.

Pikkukivien luokkataistelussa
kivitetään naiset, lapset
ja häviäjät.
Ne joilla on likaa kynsien alla
mädättävät kaiken ympärillä.

Sinertää ja saastuu.
Ja silloin pellot värjäytyy purppuraksi,
virrat violetiksi.

Eikä enää ole ketään
pystyttämässä ristejä
hautaröykkiöille
ja viemässä
sinikelloja ja puna-apiloita
muistomerkeille.

Elämä pukeutuu, riisuutuu
ja vie kiviset kengät vaatekeräykseen.
Purppura lakastuu,
violetti varisee.

Pikkukiviä puistotiellä ja
pikkukiviä lavuaarissa
kolinaäänenä kaikukierteenä.

Mulla ei enää ole antaa sanoja.

Ja sormet on vähän kohmeessa näinä päivinä.

Kevättä ja elämää odotellessa.


Teidän, Martina