IRC-Galleria

Lamppu poks paloi poks.
Joten mun huone on hämäräisen pimeähkö.
Eilisestä saakka jo.
Jääkaapissa on katkarapusalaattia, joka saattanee aiheuttaa ruokamyrkytyksen.
Ei ole yhtään leipää, mutta karkkia on.
Ulkona sataa.
Tänä kesänä meidän pihalle on jo haudattu orava ja harakka.
Vuodesta 2000 on pitkä aika.

Pitäis lukealukealukealukea pitäis oppia vitusti asioita ottaa kaikki kiinni monta vuotta juosta nopeesti eteenpäin yhtäkki ä.
Vihaan tuhkimoita vihaanvihaan fakin lasikenkiä yms. Tainno eennees vihaa muuten vaan ottaa päähän.
Likaset liian pitkän kynnet ja karsee ikävä tänään. kun miksi aina tajuaa asioiden arvon vasta kun ne on jomennyt pois.
Tuntuu niin tyhjältä joskus.
Ei sais sanoa niin rumasti olla niin ilkeä tulee heti paha olo kun on sanonut. Väärä äänensävy ihan vahingossa tottumuksesta, joka on ihan huono tottumus.
Tästä tulee taas epätyylillinen jeay.
Mulla on unelmat hukassa ja elämä epävarmaa, että millasta sen pitäis olla.
Ei mua vielä pelota tulevaisuus, kohta vasta se alkaa. Ja ajoittain jo.
Mä haluan pois ja mulle tulee hirveä ikävä kaikkia täällä.
Mä vaan haluun jo pois tapetoimaan ja maalaamaan ja tiskaamaan omia astioita.
Pitäiskö kirjottaa kysy-palstalle, että A.W vois heittää ironista vinkkiä.
Mahdollisesti.

Isä vetää rullaverhon alas.
Isä peittelee.
Isä sanoo hyvää yötä.

Minä puen sinisen t-paidan ja
keltaiset yöhousut.
Ja minä kömmin sänkyyn,
vaikka aurinko kurkottelee läpi
rullaverhojen ja vihreiden.

Minä pesen hampaat ja
laitan hiukset kii.
Silmäpussit ja kuihtuneet huulet.
Pitää juoda vettä
sammakkomukista vettä.

Milloin sataa.
Milloin alkaa sataa.
Milloin virkistää kesäsade.

Sitten minä
menen pomppimaan sinisessä ja keltaisessa.
Ja olen yöhousuissa hiukset kii.
Hammastahnatahra poskessa, sammakot mukissa
alkaa sataa.

Kömmin, kurkottelen, pesen, juon.

Isä nostaa rullaverhot.
Isä vetää peiton pois.
Isä sanoo että on aamu.

Isä, nyt sataa.
Isä, nyt kesä sataa.

On niin onnellisuusolo, kun ei ole niin pitkään aikaan kuunnellut näit kaikkia kappaleita.
Oivitsit.
Ja ehehe oon muuten aika datis ollut.
Toki saatan olla vieläkin.

Mm. Hyvää yötä oravat, harakat ja tiaiset.

Syön tänään vain uusia perunoita.
Minä olen ylpeä ja vahva tänään,
ja syön uusia perunoita.

Istun tänään auringossa alasti.
Minä olen ihminen ja luonto,
ja istun auringossa alasti.

---

Anna anteeksi, anna anteeksi,
pyydän,
anna anteeksi.

Ole viisaampi
rakasta enemmän
ja paremmin
anna armahdus.

Muuten minä
kannan kaikkein raskainta repussani,
mitä saada voi.

Oma teko,
jota ei ole annettu anteeksi,
jota ei ole annettu anteeksi

jota ei ole annettu
anteeksi.

---

Näkkileipä ja appelsiini.
Klementiini ja hapankorppu.
Varrasleipä ja mandariini.

Emäskolmikko.

Kuoleva vadelmapensas.
Se kuolee
niin kuin luumupuu
ja kirsikkapuu.

Mutaatio.

---

Luulitko sä
tajuavas jotain.
Uskoitko sä tosiaan
mun puheissa olevan jotain järkeä.
Ajattelitko sä
löytäväs älyllisyyden merkkejä.

Hevonpaskaa kaikki pelkkää pötyä potaskaa luikuria näsäviisauksia enintään.

Mä valehtelen sulle niin kauan, että jään kiinni.
Ja senkin jälkeen kuvittelen, että uudet valheet
pelastaa mut.
Mä rakastan valehtelua, koska se on niin helppoa.
Vaikka oikeesti se on niin vaikeata,
että kukaan ei siinä onnistu.

Katso mua aurinkoa vasten ikkunan edessä.
Näet silloin kuinka mä olen
pelkkää valetta koko ihminen.

Túrin Húrinin pojan kirottu kohtalo
Niënor-sisaren kirottu kohtalo
Morwen-äidin kirottu kohtalo
kirottu kohtalo
kohtalo.

Huonosti käy niiden, jotka Túrin Húrinin pojan lähellä ovat.
Huonosti käy niiden, jotka Túrin Húrinin poikaa rakastavat.

Kaikki hyvä
muuttuu pahaksi.

Kaikkialla sataa.
Mua pelottaa rankkasateet.
On vaan vettä,
kaikki täyttyy vedellä.
Lainehtii ja velloo,
ehkä yli äyräidenkin.
Missä äyskäri,
apua missä äyskäri on?

Istun mun sängyllä, mun huoneessa.
Silti huulet maistuu suolalta,
ja sukkien sisällä varpaiden iho kurtistuu.

Ulkona joku hajoaa tuhanneksi
pisaraksi.
Ulkona joku pyörii vihreässä
karusellissa.
Ulkona joku koittaa pitää kii
lumpeenkukkien varsista.

Istun mun sängyllä, mun huoneessa.
Radiosta kuuluu uutiset,
hukkuneita tavallista enemmän.

Apua missä äyskäri on?
ja sukkien sisällä varpaiden iho kurtistuu.
hukkuneita tavallista enemmän.

Mun mölyä ei haluta kuulla edes tuulikamarissa.
Pitää olla hiljaa, ihan hiljaa
oonhan jo pilannut elämäni.
Hei, musta tulee yhteiskunnan pohjasakkaa.
Pitäisi auttaa kantamaan kauppakassit
ja kuunnella vaikka ei kiinnostais
vittuakaan.

Ei voi mennä ulos,
että ei kaatuis niin että liikaa sattuis.
Ei voi mennä ulos,
että ei tuuli lennättäis rapaa naamaan.

Mulla ei oo lupaa
lähteä
ihan periaatteesta vaan.
Aamuisin muurahaiset on vallanneet
keittiön ja laitoin väärän
muovikassin roskapussiksi.

Ei voi mennä ulos,
että ei kaatuis niin että liikaa sattuis.
Ei voi mennä ulos,
että ei tuuli lennättäis rapaa naamaan.

Polvet kurassa, silmät kosteina
tuulesta.
Vastaantulijat, vakiintuneet pariskunnat
katsoo paheksuen.
Varois vähän,
katsois eteensä.

Katsoisinhan minä, jos vain näkisin jotain.

Tiktak ~ Tuuleksi taivaanrantaan

Faija on väsynyt sen duuneihin
ne teki sille taas jonkun oharin
se näyttää niin vanhalta nykyisin,
mut elämä jatkuu

Broidi pyrki kouluun lontooseen
se on matkalla valtaan ja maineeseen
mä kuulin kun se puhuu itsekseen
se sanoo maailma muuttuu

mut valtaa aina outo kaipuu
kun sua ajattelen iltaisin
sä näkyjä enkeleistä näit

jäit tuuleksi taivaanrantaan
valoisan virran rantaan
kun suruihin suurin vaivuin
sinä iloja näit, jäit tuuleksi taivaanrantaan.
valoisan virran rantaan
mä maailman tahtoon taivuin
sinä enkeleitä näit.

Mul on suvun taipumus synkkyyteen
pakotie paikkaan salaiseen
mä ikävän tyynylle kotini teen
ja elämä jatkuu
me sanotaan olevamme ihan okei
et mihin tää maailma pysty ei
aina vailla jotain mut ihan okei
ja elämä jatkuu

mut valtaa aina outo kaipuu
kun sua ajattelen iltaisin
sä näkyjä enkeleistä näit

jäit tuuleksi taivaanrantaan
valoisan virran rantaan
kun suruihin suurin vaivuin
sinä iloja näit, jäit tuuleksi taivaanrantaan.
valoisan virran rantaan
mä maailman tahtoon taivuin
sinä enkeleitä näit.

jäit tuuleksi taivaanrantaan...

jäit tuuleksi taivaanrantaan
valoisan virran rantaan
kun suruihin suurin vaivuin
sinä enkeleitä näit.

Hiljaa, hiljaa, hiljaa.
Minä en ikinä enää halua puhua sinulle.

Eikä yhtään painollista tavua
koko lauseessa
yhtään painoarvoa.

Vääntää rautalangasta,
puristaa kitkeriä, väkinäisiä sanoja
ulos.

Pakko puhua
pakko sanoa
pakko esittää
pakko sanoa moi.

Kymmenentuhatta talvea yritin
löytää jotakin lovea, koloa, reikää
laudanrakoa.
Minä jauhoin, minä kauhoin
paskaa, vettä
vitun paskaista vettä.

Eikä vastineeksi edes yhtä
pilaantunutta tomaattia naamalle.
Eikö edes ala ärsyttää,
eikö hiukkaakaan ota päähän.
Ei mitään
reaktiota.

Hiljaa, hiljaa, hiljaa.
Haluatko sinä, että minä en enää ikinä puhu sinulle ?