olipa se kiva rääkki! Kerrassaan. Mää taas vähäsen vaan matkasin pitkin mettäpolokuja (jotka sitte hävis johonki), enkä suinkhaan eksyksisä ollu, vähän vaan hämmästelin, kun törmäsin Tervaruukkiin menevälle lenkkeilypolulle. Tyytyväisenä jatkoin sitten sitä pitkin. Hirmusesti oli Hemiläisiä ja herhiläisiä ja kaikenmaaliman öttisiä. Ja joku kumma oli jotaki naruja vejelly sinne mettään. Mitä lie, puitako meinaavat kaataa, vaikko sähkölinjanko vetäseevät. Suora linja näkys olevan.
Noh. Sittenpä saavuin Vuorilammelle, jonka päätin kiertään ja sitten kavuta ylös kalliolle kukkulalle. Matkan varrella näky sammakoita, jotka mulle jutteli, sammakonkutua ja yksi söpösti vierekkäin uiskenteleva sinisorsapariskunta. Tuntu olevan lepposa parisuhe heillä. Vaikka mikäs siinä ollessa, niin oli lämmintä vettäki. Se kiipiämine sinne kalliolle kukkulalle oli hitysen työn ja tuskan takana. Varsinki kun alussa innoissani hyppelehdin kiveltä kivelle niinku paraski marakatti. Meinaakai siinä pikkuihmisellä kuntoki jo lopahtaa. Vaan pääsin ylös asti. Ja sieltä sitte taas mettiä pitkin kotio.
Ja arvatenkin olo on hikinen, mutta iloinen :)