IRC-Galleria

Pää leviää. vittuakos tässä, ku kerkiä tehä muuta, ku juosta pää kolomantena jalakana ees taas ja sitten kuulee valitusta, ettäkun en tee mitään. VOI HELEVETIN PERKELE sanon minä. Ja sitten vielä tuo vitun työpuhelin kuvittelee omiansa. Hitto. Heitän seinään koko kapistuksen ja sanon työsopimuksen irti ja rupian ryyppäämään. Eikö kuulostaski hyvältä?

Oikiastihhan tietysti vain hymyilen kiltisti ja sanon, että "kyllä, mie teen ympärivuorokautisesti töitä ja vähän vielä lissääki. Saisinks mää mahrollisesti uuten puhe-elimen? kiiitti!"

mmm.. Semmosta se elämä on. Välillä ei tiiä pitäskö itkiä vai nauraa, mutta kuitenkin viksumpaa on aina valita tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Muttah niin. En tiiä.

No toiveajatteluahan se oliki. Voi helevetinperkelevittusaatana.

Huomenta vaan. Jospa tänään olis parempi päivä kun eilen.. Toivua soppii..

Yhyyhhy. Tännää on vissiin pakko siivota.

Hemmetin hiostava ilima! Tännehä läkähtyy.. Olin erittäin laiska tännää, enkä siivonnu, ko en jaksanu. Tein vaan mummojuttuja.

jospa huomena niitä mummu-juttuja taas.. ja siivotaki pitäs.

Jos mää hajuan, niin kai mut joku kokoaa? En mie kovin hankala palapeli ole. Aika pieniki. Vaikka, enhän minä hajua, vahvat pärjää aina...

Viel jos sais tän koneen tajuamaan, että mulla kyllä on ihan suomalainen näppis, niin tää melkein jo niinku toimis.

Kerrassaan paska olo. Ei pysty ymmärtämään, eikä oikein ajattelemaan mitään muuta :/ On tämä elämä niin epäreilua aina välillä.. Miksi ne elämäniloisimmat ihmiset pitää ottaa pois?