Pää leviää. vittuakos tässä, ku kerkiä tehä muuta, ku juosta pää kolomantena jalakana ees taas ja sitten kuulee valitusta, ettäkun en tee mitään. VOI HELEVETIN PERKELE sanon minä. Ja sitten vielä tuo vitun työpuhelin kuvittelee omiansa. Hitto. Heitän seinään koko kapistuksen ja sanon työsopimuksen irti ja rupian ryyppäämään. Eikö kuulostaski hyvältä?
Oikiastihhan tietysti vain hymyilen kiltisti ja sanon, että "kyllä, mie teen ympärivuorokautisesti töitä ja vähän vielä lissääki. Saisinks mää mahrollisesti uuten puhe-elimen? kiiitti!"