Puhallan sammuksiin liekittömän kynttilän, tunnen kylmyyden käsissäni, lämmön jaloissani.
Näen valon kilometrien päässä, kohdistan käteni valoon, kosketan sitä.
Laulan sanattoman laulun ja kuulen olemattoman tuulen puhaltavan korvieni ohitse.
Tuijotan kohti haaveita, näen ne epävarmana sumuna.
Sumu nousee, sataa kohti taivasta, kääntyilee ilmavirran mukana, ja palaa takaisin kotiinsa.
Vaivaa haasteet menneestä, unohtuu haasteet tulevasta.
Elämä on lavasteita, vertauskuvia ja monimutkaisuutta täynnä.