Tää on parasta aikaa vuodesta, siis joulun odottaminen. Muistan niin elävästi lapsuuden joulut. Kuinka sitä odotti vaan lahjoja, eikä ruokakaan maistunu kun halus vaan tietää mitä kääröjen takana löytyy ja kuinka kivaa oli, että koko suku kokoontu äidin koti paikalle; saunottiin, koristeltiin kuusi, leivottiin pipareita. Mä haluan ne joulut takas.
Tää joulu tulee olee vähän niin kun sillon. Nyt vaan lahjat on muuttunu sotamieheen, jota on odotettu enemmän kun ikinä lahjoja tai mitään muuta. Niinku tiedätte aina sieltä lahja kasasta löyty joku paras, ihanin, sellanen mitä oot aina toivonu; tää on mulle se lahja.
Jännää kuinka joulun merkitys muuttuu iän myötä. Ensiks oli se tärkeintä et kunhan saa paljon lahjoja, sillä mä olin aina ollu tosi kiltti. Nyt sitä toivoo et vois vaan kaikki läheiset kokoontua mun ympärille ja tehä kaikkia niitä juttuja mitä sillon lapsena tein.
Sit pistää vähän Penaa soimaan. Ai että joulu <3
enää 17 päivää :)