IRC-Galleria

Olen suurin koko.

Noniin rakkaimpani, ihana päiväkirjani. Vuosi 2006 lähestyy, niin 2006!!!!!!
Voi rähmä. Vuosi 2005 on ollut ihan perseestä ja minun on pakko avautua sinulle, oi uskollisuuteni. Lohi on uunissa ja se on jo palanut, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa loheni kohtalo, koska se oli homo muutenkin. Taidan syödä eilisen possupaistin joka on jäänyt yli joulun kekkereiltä. Homekerros ei juuri minua haittaa. No menen kuitenkin asiaan.
Odotukseni vuodelle 2006: Minun on saatava lehmäfarmini toimimaan! Keijo, mustaämmä, kuikero ja Justelius ovat kuolleet... voi... Mutta aion pitää Pertin hengissä vielä ensi vuoden; Haluan olla hetero.
Vittu, toivottavasti kaikkien vuosi menee ihan vituilleen.

Jos olisin tämän kaupungin pormestari pakottaisin kaikki kaupungin viinakaupat olemaan auki aina ja bussien kulkemaan joulunakin!!!!!! Tai sit muuttaisin keskustaan ja ottaisin viinani mielettömästä viinavarastostani.

Kristittyjen pakanajuhla huipentuu tänään. Jeesus ei oikeesti syntyny joulunapäivänä.

Minusta tuntuu, että alan tuntea valtameret jo kuin omat taskuni, tai ehkä jopa paremmin kuin omat taskuni, koska tänään löysin taskustani puoliksi syödyn tikkarin. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä tikkari oli peräisin. Söin sen.
Olimme siis Lennartin kanssa jälleen seillaamassa pitkin Intianmerta. Vietimme joulumme yhdessä katsellen itäistä tähtitaivasta. Kivoin joululeikkimme oli, kun toinen meistä osoitti jotain tähteä, niin toinen yritti arvata mitä tähteä toinen osoitti. Emme arvanneet kertaakaan oikein. khikhi... Hauskaa oli kuitenkin.
Taisin mennä vähän paniikkiin kun olin unohtanut Lennartin lahjan maihin. ups... Kaiken kukkuraksi Lennart oli ostanut minulle kalliin kainalosumutteen. No kuitenkin olin paniikissa ja hätäpäissäni(päissäni) onneksi lokki oli tiputtanut ruorin viereen päättömän turskanraadon. Lennart tuli hyvin iloiseksi kun sai jouluaattona turskaa. Sellainen jouluaatto minulla oli. Kaiken kaikkiaan vitutti koko päivän ihan huolella, mutta onneksi Lennart illalla pelasti minun aaton laulamalla laulun, joka kertoo meidän yhteisistä seikkailuistamme pitkin meriä ja toistemme vartaloja.
En haluu enää ikinä viettää joulua!

entiä.

en ole.

Rakas päivieni muistelija!
Olen jo pitkään pohtinut tarkoitustani maanpinnallisen tuskan takana. Kaikista huonoista vibraatioista huolimatta ilo on täyttänyt takahampaideni irronneiden paikkojen jättämät tyhjiöt. Olen jopa suunnitellut vedenalaista himonussijapukua, jonka siivittämänä voin kadota ikuisiksi ajoiksi maan pinnan alapuolelle, ihmisten katseiden kantamattomiin.
Suuruudenhulluuteni on kuitenkin saanut minusta yliotteen, eikä aio hylätä minua ainakaan vielä tämän nykyisen elämän virratessa suonissani. Uskollinen ratsuni, van "stiffcock" halen oli eilen kadota eilen helvetin liekkeihin, kun kävin taistelua viisipäistä, vitun enkeliä vastaan. Minä haavoituin lievästi vasempaan pohjelihakseeni. Mutta ratsuni, oi sinä uskollisuuden perikuva. Olin vähällä menettää sinut. Jätit vasemman takajalkasi taistelukentälle, mutta minä en hylkää sinua! Lupaan sinulle että yhdessä haemme puuttuvan osasi, vaikka yön hämärässä, kun kukaan ei meitä osaa odottaa ja kun ksikki ovat jo sammuneet juhlien tuoksinnasta.
Kiitos päiväkkäni, että jalsat kuunnella minua. Olet jo löytänyt kolosi sydämestäni, eikä sinun tarvitse todistella minulle mahtavuuttasi. Pidä vaan turpas kiinni, niin sulolähteet kutsuvat myös sinua.

Tänään jäin kiinni kemianopettajalle. Se sai vihdoinki selvil etten osaa mitään.
Mitäs piti pölöpää kokeen.

Rakas päivä -kirja. Tällä kertaa minulla ei ole mitään kirjoitettavaa sinuun sillä kaikki sisältyy jokseenkin jo olemassa olevaan otsikkoon.