Miksiköhän eläminen on niin vaikeaa. Tai ei, ei eläminen mutta kunnolla eläminen. Jos vaan voisin saada unirytmini kuntoon, tai edes parempaan kuntoon ja koulumotivaationi kuntoon niin olisin niin ylpeä itsestäni ja tuo koulumotivaatio menisi varmasti heti paremmin jos saisin unirytmini kasaan. :B
Sitten taas sosiaalisella puolella. Minulla on ihania kavereita mutta joskus kaipaan jotain ihmistä joka olisi kunnolla nörtti kanssani. Jotenkin nyt kun ei ole ollut pitkään aikaan mitään coneja ja DA.ssakin on jotenkin hiljaista tuntuu vähän... tyhjältä. :< Where areee you people?
toinen asia, mistä sen tietää koska on valmis oikesti taas rakastumaan johonkuhun? Paino sanalle rakastumaan, ei luulemaan pitävänsä jostakusta ja vaan odottamaan että se vahvistuisi/olo olisi varmempi.
Eipä sitä varmaan tiedä mistään, mutta ainakin voi olla varovaisempi ensikerralla. Sillä oletuksella, että sellainen tulee.
...ja nyt sitten mietin että avaudunkohan liian julkisesti taas koska irc-galleria. Nojaa, ajattelin että kivempi tälläinen tälläkertaa kuin ne iänikuiset mysteerimerkintäni.