ei mulla ole montaa miestä ollut
kun oon vähän vaikee ja hieman ehkä itsekäs
monesti mä olen sitä pohdiskellut
hitossako täytyy olla niin ärhäkäs
onko luonnevika vain tarkoitus
tämä väsymättä piinaava arvoitus
enkä usko enää ollenkaan
että koskaan voisin elää toisin
tästä mä makselen hintaa
äiti kuule minua voimat ei riitä en tiedä mitä tehdä
uskon isä sinua
kauan on siitä kun tiesin mihin mennä
oon kovin yksin
kadut on allani kaventuneet
liekö nöyräksi naisen se saanut
tuskin on virheeni korjaantuneet
etkö nää
oppia tahdo en yhtään enempää.
kasvojasi kosken
mieleesi tää paina
sinun olen aina
älä kerro en halua tietää
kuka saa sut nyt
älä katso kun mulle se selviää
kenen vuoksi en riittänytkään
älä minua mieti kun hän sua koskeen
hymyyn kietoo haluun tuoreeseen
etkä rauhaa saa
ja mä sinua mietin kun hän mua koskee
enkä rauhaa saa
katuja kuljen ja mä mietin
sama on minne aivan sama on minne ne vie
vuosi kanssasi
tällä kivulla maksan velkani
sinun vuoksesi
sen murtumatta teen
nosta pystyyn taas pää
älä huoliisi jää
ei täällä tehdä voi sen enempää
vain yhtä pyydän
jätä edes oikeus ylpeyteen.