IRC-Galleria

Never was a cornflake girl,
thought that was a good solution,
hangin with the raisin girls.
She's gone to the other side.
Givin us a yo heave ho.

Things are getting kind of gross
and I go at sleepy time.
This is not really happening...
You bet your life it is.

A working class Hero is something to be.

Vielä 6 päivää pyykkitätinä. Hartiat kiittää.
Ja pankkitili...

Life's no ordeal if you come to terms,
reject the system dictating the norms.

From dehumanization to arms production,
to hasten this nation towards its' destruction.
It's your choice, your choice, your choice, your choice.
Peace or annihilation.

Jotkut meistä ovat sellaisia, etteivät he usko liekkien polttavan.
Pakkohan niihin on sormellaan koskea, vieläpä yksi kerrallaan.

Mitähän sitä pitäis itellensä tehdä?

Kävin tänään kelassa, tuolla helvetin esikartanossa.
Saan alustavasti vain parin viikon ajalta työttömyysrahaa
(en muista onko nyt kyse työmarkkina -vai työttömyystuesta).
Tämän virallisen päätöksen ja rahan saaminenkin kestää
2 viikkoa, koska heillä on jonoa. Mulla ei ole aikaa odottaa kahta
viikkoa! Mun pitäis ostaa ruokaa, ja maksaa vuokra parin päivän
päästä. Ja vaikka mä saisin sen tuen nyt heti käteen, se ei silti
riittäisi kun hädin tuskin vuokran maksamiseen.

Työkkärissä olis pitänyt käydä 11 pvä. Unohdin sen.
Soitin sinne, ja tuosta unohduksesta johtuen mun
työnhaku katkesi ja samaten työttömyystuki 60 päivän ajaksi.
Lisäksi mä joudun käymään siellä huomenna ja tekemään kirjallisen
selvityksen miksi en saapunut ko. tapaamiseen. Ihan kuin olisin syytettynä
murhasta ja jättänyt tulematta oikeudenkäyntiini! Yhtä vakavasti tuntuivat
tähän suhtautuvan. Mutta siis, jos tuo minimaalisen tukeni saaminen katkeaa
60 päiväksi, niin en pysty kahden kuukauden ajalta maksamaan vuokraa
enkä myöskään ostamaan ruokaa saatika mitään muuta!
Eihän tää helvetti voi mennä näin...

Sosiaalitoimisto, sossu, soska. Siinä on mun viimeinen vaihtoehtoni, johon
en kylläkään kovin paljoa tässä asiassa luota. Ne vaatii vaikka mitkä
todenteet ja kuitit vaikka mistä, vaikka miten pitkältä ajalta ja lopulta päättää,
ettei mulla ole mitään oikeuksia saada mistään mitään.

Yksi tosi hullu juttu muuten; jos Tuukka saa esim. kesätöistä tms. yli 800
euroa, niin se on musta ns. huoltovelvollinen. Siis miten ne voi olettaa,
että mun opiskelija poikakaverillani voisi olla velvollisuus tuollaisesta
pienestä summasta elättää mut ja itsensä? Pitää sitten ilmeisesti muuttaa
erilleen asumaan, ettei sen tarvitse ostaa mun makarooneja ja pyykinpesuaineita.

ps. Mä en aio hakea vuodeosastolle töihin. Enkä vanhainkotiin...
Ainoita paikkoja, mistä hoitoalalta saa töitä ja kun menin vieläpä
erikoistumaan vanhusten hoitoon. Mutta mua ei kiinnosta se ala yhtään!
Tai miksei kiinnostaisi, mutta kävin koulunkin loppuun vain, että niillä
papereilla voisin esim. syksyllä koittaa päästä opiskelemaan jonnekin
jtn. ihan muuta. En halua kolmivuorotyötä raskaitten ihmisten kanssa,
jolla tarkoitan niin potilaita kuin henkilökuntaakin. (eikä se ole ollenkaan
sanottu, että noistakaan paikoista saisin töitä. korkeintaan
satunnaisia sijaisuuksia silloin tällöin. ja mä en kestä sitä työtä,
en henkisesti enkä fyysisesti).

Joka ikinen hemmetin päivä selaan työkkarin sivut läpi, eikä niillä ole tarjota
yhtään mitään ilman alan koulutusta tai aiempaa työkokemusta.

Voi hyvä Jumala, auta.

(edit: vuokra piti maksaa eilen..)

Ihan oikeasti joskus kuvittelin, että olisin muka hirveän fiksu ja
kypsä sekä itsenäinen. Ei mussa ole muuta kypsää kuin tää stressi ja ahdistus.
Sen lisäksi on nippu erääntyneitä laskuja korkojen kera ja ulosottomiehet ovella.

Enkä ole ollenkaan niin kärsivällinenkään, kuin luulin. Mun pitäis saada kaikki
tänne heti nyt. Ajattelin, että hetken aikaa työttömänä oleminenkin voisi olla ihan
kivaa. No, ei se ole. En jaksais sitä painostusta, mikä on nyt kestänyt kohta jo
kuukauden, ja jo sitä ennen. En saa rahaa mistään, oon oikeasti ihan kusessa.
Unohtelen tapaamiset työkkärissä, lääkärissä, KELA:an en jaksa mennä tappelemaan,
ne evää mun tuet ja sillä aikaa kun muut käy työssä ja koulussa jään ihan
tyhjän päälle vajoten päivä päivältä syvemmälle.

En myöskään osaa mitään, en konkreettisesti, enkä myöskään ole niin vahva,
että menisin esim. vuodeosastolle töihin, vaikka voisin sinne aivan hyvin päästäkin.

Mun suurin saavutus tähän asti on ollut työhakemuksen lähettäminen Alkoon.
Se CVkin oli niin amatöörimäisesti kyhätty, ettei ne huoli mua sinnekään.
Ja mitä sitten jos pääsisinkin? Itkisin joka ilta kuinka mua pelottaa mennä
sinne kun en ymmärrä mistään mitään.

Sitten on vielä se, että pelkään olevani sairas. Mua koskee, kutittaa ja särkee joka
paikasta. Mulla ei oikeastaan ole muuta tekemistä, kuin analysoida näitä
oireita ja pelätä pahinta.

Voisin oikeastaan olla ihan positiivisella mielellä; on todella raivostuttavaa
miten joku voi väittää, että onnellisuus ja hyvä olo lähtee ihmisestä itsestään.
No niin, miksei se voi olla niinkin, mutta oon sen verran katkera, että syytän
ympäristöä ja kanssa ihmisiä suurelta osin tästä kaikesta.
Se hyvä olo kaikkoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun saa kräväyslaskun
postissa, haukut vanhemmilta jnejne.

Oon sitäpaitsi laiska hoitamaan ihmissuhteitani. Aina välillä sitä herää,
kun ei ketään kohta olekaan missään. Tai kyllä sitä tietysti aina yrittää,
mut vastakaiku. Se on päivän epistola.

Onks pakko jos ei haluu?

Haluan kesän ja vapauden. Haluan opiskelupaikan jota voida stressata.
Haluan uuden kämpän jonka vuokraa mulla ei ole varaa maksaa.
Haluan lisää tatuointeja, joita katua parin vuoden päästä.

Ja kyllähän se jo tiedettiin, ettei onni synny materiasta.
Mut miten menikään se tosi typerä "sananlasku"?
Raha ei tuo onnea, mutta mieluummin itken Jaguarissa
kuin Ladassa.. Tjtn sinnepäin.
(Ja mä ottaisin kyllä mieluummin sen Ladan).

Eikä tässä vielä kaikki!
.....................................................................................................................

Päivän biisi:
Viikate -Alakulotettuja tunnelmia

Well I tripped, I fell down naked.
Well I scratched my knees, they bled.
Sew up my eyes, need no more.
In our game there is no score.

I'm insane, it's your fault, so sly.
Your well of lies ran dry.
And I cut the cord, free fall.
From so high we seem so small.

Ride over me, ride over me.
Take on the whole world, fight with
the young girls.

Die tragedy, die tragedy.

Where have all the flowers gone?
Long time passing.
Where have all the flowers gone?
Long time ago.
Where have all the flowers gone?
Girls have picked them every one.
When will they ever learn?
When will they ever learn?

Where have all the young girls gone?
Long time passing.
Where have all the young girls gone?
Long time ago.
Where have all the young girls gone?
Taken husbands every one.
When will they ever learn?
When will they ever learn?

Where have all the young men gone?
Long time passing.
Where have all the young men gone?
Long time ago.
Where have all the young men gone?
Gone for soldiers every one.
When will they ever learn?
When will they ever learn?

Where have all the soldiers gone?
Long time passing.
Where have all the soldiers gone?
Long time ago.
Where have all the soldiers gone?
Gone to graveyards every one.
When will they ever learn?
When will they ever learn?

Where have all the graveyards gone?
Long time passing.
Where have all the graveyards gone?
Long time ago.
Where have all the graveyards gone?
Covered with flowers every one.
When will we ever learn?
When will we ever learn?

Tästä ei enää paremmaksi pääse! (paitsi kuvan/äänenlaatu..)

http://www.youtube.com/watch?v=ORc5Td_T6og

miau.