IRC-Galleria

Ensinnäkin, se on ihana

Tai sitten ei.

Äsken oltiin lenkillä ja käytiin tossa lähikaupassa, siis ihan vain parin kilsan päässä. Kirsi oli tehnyt sitä ennen vallan mainiota häränsuikalekastiketta ja perunamuusia, jota tietenkin tuli rankan työpäivän jälkeen syötyä hyvinkin sopivasti - oli vaan niin suun mukaista se pöperö. Ihmiset jotka tuntevat minut hyvin, tietävät, että omaan ns. acme instant suolen; kun syön niin paskon samantien. Näin kävi nytkin, eli menin vessaan heti syömisen jälkeen ja ahersin pöntön pohjalle kivasti höyryävät lopputuotokset. Luulin että se riitti.

Tarina tulee vaan surullisemmaksi

Päästiin kauppaan ja jäin ulos odottamaan koiran kanssa että Kirsi tekee ostokset. Samassa imasin säpäkän ja se oli virhe. Vatsani kääntyi ympäri ja tod.näk. jokin venttiili aukesi suoraan suoleeni joka sai aikaseksi sappikiviin verrattavan kivun vatsassani. Aloin itkeä; 'ei tää vittu oo totta... mä luulin että tein jo kaikkeni...'

Kirsi tuli yllättävän nopeasti kaupasta ja olin hyvin helpottunut - saattaa olla että minun ei tarvitsekaan paskoa kolmatta kertaa aikuisiässäni housuihini. (Kyllä, olen paskonut kaksi kertaa elämässäni housuihini, kerran armeijassa vahingossa kun marssittiin ruokalaan ja kerran Raumalla opiskeluaikohini - molemmat vahingossa kun luulin että ystävällinen suoleni päästäisi vain kaasua pihalle) Lähdimme kävelemään kohti kotia ja matkaa ei ole kuin vaivaiset kaksi kilometriä. Olen tuskissani. Kylmä hiki virtaa otsallani kun saan peräaukon lihaksillani aikaseksi suunnattomat voimat pidätelläkseni suklaamoussea sisälläni. Jos perseessäni olisi ollut hiilikokkare, niin se olisi muuttunut timantiksi sen kahden kilometrin matkalla. Mutta kuinka ollakkaan - tällä tarinalla on onnellinen loppu; selvisin.

Hypein riemusta kun pääsimme kotiovelle ja minä vessaan. Hoidin hommat uudelleen ja tällä kertaa paljon huolellisemmin ja nyt olo on helpottunut suuresti.

Tarinan pointti on vaan se, että mua vituttaa äärimmäisen paljon kun en voi syödä ravintoloissa ja jäädä siihen vielä nauttimaan parista oluesta, ellen pääse heti paskalle. Se latistaa tunnelman. Myös minun pitää suunnitella elämäni juurikin suoleni mukaan ja ottaa vielä huomioon ns. wild card option. Eli joudun aina ajattelemaan - "entä jos...?"

Ostetaan parempi ruoansulatus, vaihdossa tulee rikkinäinen flexi.


haistatellen, mikael.