IRC-Galleria

Joo, eli väsäsin uuden hitin kertosäkeen. paljastetaan se nyt tähän ja ommasin samalla tämän tulevan biisin mexille.

"pelsepuuppi raiskaa sun pukamas verille!!! luciferin pillun ikenet haukkaa sut helvetin syövereihin jossa stalinin kyrpä hitlerin otsassa perseraiskaa sut tuskaisesti verille!!! YAARRRRRR!!"

http://thismight.be/offensive/uploads/2007/11/22/image/%5Bscrlr%5D%5Bhueg%5DAlways.jpg

http://kapsi.fi/~airair/arvaa/11.html

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1452995

http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711086823161_jt.shtml

http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711086822138_jt.shtml

http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711086821668_jt.shtml

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1452902

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1452883

eli juuri näin!

sanoin heti tämän tapahtuman jälkeen, että syyllistä ja syntipukkeja aletaan etsimään viranomaisista, kasvatuksesta, peleistä ja muutenkin yhteiskunnasta. Ei kenelläkään sattunut tulla mieleen, että tämä kaveri vaan sattu olemaan suhteellisen pipi päästään? Ja sitten tämä tekopyhä, hurskas ja kliseinen 'suru' ja muistaminen. Kai te kaikki tekstarien lähettäjät tajuatte, että teidän pitää hommata soneralta 1000 000 000 000 kappaleen tekstaripaketti kuukausittain, jos ottaisitte huomioon kaikki muutkin epäkohdat ja vääryydet maailmassa ja pakottaisitte toisenne lähettämään "5 tekstaria hälläm ahmed kalifin uhrien muistolle baghdadin tomaattifestareilla!!11" herätkää pahvit - ihmiset ovat sairaita. ihmiset tarvitsevat hoitoa. ei ollut kenenkään muu vika, kuin pekka-eric auvisen tämä koko sotku.

huh huh...

pilkka osuu aina omaan nilkkaan. muistakaa se.

Kolme ja puoli vuotta siihen meni että olin krapulassa töissä nyk. työantajalla. Ei oo hääviä...

Jahas, taas yksi lattomeren reissu ohitse. =)


Ei se meno siellä oo laantunut vaikka talon emäntä on kohtalaisen tiineenä, mutta muut pitää huolen että karaoke raikaa ja koirat haisee! Ei silti, joka minuutista taas tuli nautittua ja Justin Timberlakea tuli tulkittua siihen tyyliin että kuski meinasi ajaa ojaa. Hyvä juttu Maikku että sait ees meidät kotiin, ajakaa lopppumatka varovasti!! ;) Me mennään nyt nukkumaan ja huomenna on tiedossa asuntoesittelyiden pitkä kierros, että löydetään Kikulle kämppä. =)


Mutta totta tosiaan, nyt on hyvä fiiliis, ei baaria, vaan pelkkiä ystäviä koko ilta tuutin täydeltä, emmä voi muuta vaatia. Huomenna pikku tärinöissä, on varmasti vielä jäljellä jokin hitunen hyvästä fiiliksestä, eikä mikään paska fiilis siitä että Black Jackiiin olisi menny vaihteeksi apaut 100-200 euroa rahnaa. =) I love Ya all my friends!

terkkujen ja bäkäleissöinenden toivottaen, mike the män!

En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, koska minulla ei ole ollut yksinkertaisesti mitään aihetta mistä kirjoittaa. Elämä hymyilee tällä hetkellä ja arjesta kirjoittaminen on kovin yksitoikkoista. Eilen töissä sitten pohdein pitkään ja hartaasti Margen kommentin jälkeen, että mistä oikein kirjoittaisi ja huomasin että vastaus on ollut jatkuvasti aivan nurkan takana; ystävät.


Minulla on semmoinen kutina, että jotkut ystävistäni ei välttämättä tajua, että kuinka tärkeitä te olette minulle. Ystävät minulle täyttävät aukkoja persoonassani. Jokainen ystävä on minulle erilainen ja jokaisella ystävällä on eri harrastukset tai intressit, jotka sitä kautta tunketuvat minun tajuntaani. Joku ystävistäni on kiinnostunut tietokoneista, hänen kanssaan sammutan janoani niiden saralta. Eräs ystäväni on taitava ihmissuhteissa, tukeudun häneen niinä aikoina kun koen olevani hukassa niiden asioiden hoitamisessa. Monet ystävät harrastavat autojen parissa ja heidän kanssaan keskustelen niistä ja opin heiltä asioita. Itsekin yritän tarpeen mukaan neuvoa ystäviäni elämän pikku kolhujen kohdatessa ja välillä jopa olen tukenut ystäviäni rahallisesti. Oli miten oli, niin ystävyyden on tarkoitus tuoda onnea ja turvallisuutta meidän kaikkien ympärille ja sitä olen saanut Teiltä todella paljon. Toivottavasti itse pystyn myös tyydyttämään Teidän tarpeet rakkaat ystäväni enkä aiheuta teille pettymyksiä. Mutta hyvä ystävyys kestää pettymykset ja pikku kolhut - välillä isommatkin.

Te ystävät kenelle nyt kirjoitan tätä, erityisesti kahdelle, niin teitä yhdistää kaikkia eräs asia; avoimuus. Te puhutte minulle liki kaikki asianne ja minä Teille. Se on upeaa huomata että avoimuudella pystymme kaikki syventämään ystävyyttämme ja tehdä olemustamme rikkaamaaksi. Surut, ilot ja arjen kun jakaa ystävien kesken, niin huomaan aika nopeasti kuinka elämäni tieni on jälleen tasoittunut. Ylä- ja alamäet eivät tunnu enää niin pahoilta tai hyviltä, koska joskus jonkun Teistä pitää palauttaa minut maanpinnalle. Olen joskus tullut lujaa ja korkealta alas ja enkä halua kokea sitä enää ikinä. Te ystävät olitte minulle silloin kuin lauma palomiehiä palavan kerrostalon ikkunan alla ja venytitte sitä kangasta johon minun piti hypätä palavasta talosta... Teitte sen ja kiitos siitä. Nyt en voisi olla enää onnellisempi.

Ja nyt Maikku ja Aksu, kerron siitä mikä on ystävyyden mittari; hyvän ja rikkaan ystävyyden tunnistaa siitä, kun tulen baarista ja alan kebab kourassa kertomaan Kirsille ystävistäni. Ja kun puhe siirtyy teihin niin en voi välttää kyyneliäni, kuten nytkään. Aleksi on aina ollut minun tukenani ja hänenkin pahoina aikoina yritin parhaani olla hänelle hyvä. Te olette oikeastaan ainoat jotka pitävät minuun säännöllisesti yhteyttä ja jaksatte käydä täällä, olen siitä todella onnellinen. Rakastan teitä, koska heijastatte minun elämääni niin paljon. =)

Ystävät - te olette oikeasti minulle tärkeitä. En voisi elää ilman ystäviäni ja kavereitani, kuolisin viikossa ellen pääsisi viihdyttämään ja kuuntelemaan teitä. Joten, soitelkaa kaikki viikonloppuna, minä yritän myös ehtiä. ;)


herkin terveisin, mikael


Ps. täytän 27.s päivä tätä kuuta 27 vuotta, 28.s päivä voitaisi ihmiset pitää jonkin sortin juhlat =)

Ei tuu mitään.

Baari: saatanasta.
Saldo: monta sataa euroa tuhlattu
Fiilis: paska
Lupaukset: petetty
Lupaus: en käy taaskaan enää ikinä baarissa
Tulevaisuus: harmaata on...
Nykypäivä: ______________________ <-- just fill the blanks

Juteltiin erään ihmisen kanssa rakkaudesta ja siitä, miten ihminen ottaa iskut vastaan rakkauselämässään. Hän kuvaili omaa pintaansa 'tefloniksi', johonka ei tartu helposti mikään töhnä, vaan hän pystyy karistamaan ne helposti pois pinnaltaan ja jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Aloin miettimään itseäni ja omaa pintaani, että kuinka mä olen ottanut iskut vastaan ja missä kohtaa elämässä nyt menen, niin tulin siihen tulokseen, että olen semmonen hyvä vanhanajan valurautapannu; painaa vitusti, sotkee kun sillä tekee ruokaa, töhnä tarttuu, mutta kun sen kuivaa kunnolla talouspaperilla, niin sitten sillä tehdään taas parasta ruokaa.

Ja tämä siis nykyään... entisessä elämässäni keitin kattilallani aina maidon pohjaan... ;)