Sitä joskus elämässään pysähtyy ajattelemaan sitä mitä sitä haluaisi elämältä ja joskus elämässä on niitä tyhjiö vaiheita jolloin todellakin onistuu miettimään tulevaa.. Usein myös sellaisessa vaiheessa turhautuu toden teolla.
Itse voin sanoa että elän juuri sellaista tyhjiövaihetta, mikään ei vain etene. Minulla olisi suunnitelma tulevalle mutta kun mikään ei tunnu edistyvän ja asiaa ei se helpota että jään miltein yksin. Oikeastaan olisin vlmis tekemään melkein mitä vain sen vuoksi että elämässä olisi edes vähän täytettä tulevaisuudessa.
No onneksi kehitin itselleni edes ensi talveksi pientä aktiviteettia ja rupesin hyvinvointikeskus huuman jäseneksi..