On pitkään tyttö yksin itkenyt,
lakannut uskomasta uuteen toivoon,
lakannut uskomasta elämään,
uuteen rakkauteen.
Tytön suuret silmät,
onnettomana itkee,
kuin valkaistulla paperilla,
vihan tahraa peittämässä.
Tyttö pitkään kävellyt
on puutarhassa,
omassa maailmassa,
jonne vain Rakkaus portin avaa,
jonne vain tosi Rakkaus,
sydämen avaa.
Kuuluu ääni torven,
soivan kauniina,
tyttö henkäisee,
omassa maailmassaan,
kun kuulee Rakkauden
portin aukeavan.
Astuu sisään,
jokin suuri,
jokin niin Rakkaudella täytetty,
tytölle omistettu.
Ei uskonut äsken elämään,
ei toivoon,
mutta portin avaaja,
tuo suuren Rakkauden,
mihin uskoa.
Ei tyttö enää koskaan,
ikinä,
tarvinnut lakata uskomasta,
pelätä surua,
Sillä vierellään tytöllä,
on Rakkauden poika.<3